Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen
Ensi syksynä Silja, Aleksi ja lapset sekä koko lestadiolaisyhteisö esittäytyy teatteriyleisölle Tampereella ja Oulussa.
Ensi-illat ovat lähes peräkkäin, 29. elokuuta ja 12. syyskuuta.
Oululaisen äidinkielenopettajan Pauliina Rauhalan esikoisteoksen bongasi dramaturgi Seija Holma Tampereen Työväen Teatterista.
- Luotan eka lukukokemukseen. Jos kirja saa minut tolaltaan, on syytä valpastua, Holma sanoo.
- Taivaslaulu ravisti, häiritsi ja liikutti minua niin paljon, että tiesin heti, nyt ollaan jonkin suuren äärellä.
on Holman mielestä hyvin rohkea ja todella häiritsevä kirja.
- Tässä ei ole mitään hirviökarikatyyrejä vaan lavallinen ihmisiä, joilla on samoja suuria tunteita ja tuskia, rakkautta ja iloa maailmankuvasta riippumatta. Sen kirkkaus, rakkaus ja suuri sydän täytyy saada teatteriesityksessä läpi.
Holmaa liikutti, kuinka syvälle Viljan ja Aleksin tarina menee. Hän ihastui ja vaikuttui lestadiolaisparin ja heidän lastensa elämän kuvauksesta.
- Nytkin mua alkaa itkettää, kun mietin, kuinka hienoa kirjallisuutta perheen kuvaaminen on.
Eikä kirja päästä lukijaa helpolla. Kirjailija on niin paljon kaikkien henkilöidensä puolella.
- Pauliina Rauhalan kirja on taidetta, koska ihmiset on kuvattu niin tavattoman moniulotteisesti. He ovat kokonaisia. Heissä on paljon sävyjä ja ominaisuuksia. Silloin teos voi haastaa lukijan. Voit olla yhtä aikaa vaikka Aleksin kannalla ja Aleksin äidin kannalla.
Holma luonnehtii Taivaslaulua myös jännittäväksi. Samaa hän toivoo tulevilta teatteriesityksiltä.
- Mustavalkoisuus kuuluu poliisisarjoihin. Tämä teos on ihmisen puolella. Siihen ei pysty suhtautumaan niin, että heittäytyy ja katsoo, kuinka noitten käy.
esittää eriäviä lestadiolaisia kantoja. Kirjassa kuuluvat paitsi Viljan, myös blogikirjoittajien, kommentaattoreiden ja uskon vartijoiden äänet. Tekstin kautta myös liikkeen ulkopuoliset voivat vähän kurkistaa sisään.
Rauhala itse sanoo, että häntä kiinnostavat yleisinhimilliset, yhteiskunnalliset ja eettiset kysymykset.
- Olen aina ajatellut, että teatterin ja taiteilijoiden tärkeä ja ainoa valta on saada ihminen esimerkiksi yhden esityksen ajan katsomaan maailmaa meidän valitsemastamme näkökulmasta. Silloin siinä toteutuu se, että teatteri voi vaikuttaa mielipiteisiin ja asenteisiin, Holma toteaa.
- Tuskin esitys varsinainen tietolaari on. Tuskin se on siinä edes oleellista. Enemmän se vaikuttaa muuta kautta.
halusi tavata teatterintekijät. Niinpä hän matkusti päiväksi Tampereelle.
- Pauliina tuli suuresti arvostamalleni tarkastuskäynnille vuosi sitten helmikuussa. Hän halusi varmuuden itselleen, ketkä tyypit täällä alkavat hänen kirjaansa muuttamaan näytelmäksi, Holma kertoo.
- Se on tavattoman kunnioitettavaa, erikoista ja harvinaista. Hänelle oli hyvin tärkeää, mikä on meidän agendamme.
Taivaslaulu ei ole murrenäytelmä. Näytelmässä on lyyristä, kaunista, vahvaa Pauliinan kieltä semmoisenaan. Pyynnöstä kirjailija vielä lisäsi tarvittaviin kohtiin kevyen Oulu-poljennon.
Artikkelin lähde Kaleva