Artikkelin lähde Kaleva
Niin kuin yksittäisillä ihmisillä, myös orkestereilla on tähtihetkensä, jolloin myönteisessä flow-tilassa ihan kaikki onnistuu.
Oulu Sinfonian suorastaan historialliset tähtihetket tapahtuivat torstai-iltana kapellimestari Osmo Vänskän kanssa Jean Sibeliuksen Sinfonioita nro 3 ja 7 tulkittaessa.
Vastaavaa omistautumista ja yhteissoiton näkemyksellisyyttä ei kukaan muu kapellimestari ole vuosikymmeniin saanut Oulun orkesterista irti, vaikka monenlaista puikonheiluttajaa täällä on vuosien mittaan vieraillut. Vain Arvo Volmer ja Juha Kangas ovat parhaimmillaan yltäneet lähelle samaa taiteellista tasoa.
Ei Vänskää silti tarvitse ylentää alansa ihmemieheksi. Hän vain tekee musiikkia niin kuin huippuammattilaisen pitää. Kaikki on yksinkertaista, mutta samalla jotenkin nerokasta.
Monestiko Sibeliuksen sinfonioissa kuulee esimerkiksi rytmiikan monikerroksellisuuden juuri niin kuin säveltäjä on sen kaikella todennäköisyydellä tarkoittanut? Vänskän vahvat näkemykset avasivat ihan uusia maailmoja myös dynamiikan puolelta.
Kaikki lähtee siitä, että mies hallitsee Sibeliuksensa pienintä hengityspilkkua myöten. Hänellä riittää myös karismaa ja auktoriteettia, minkä vuoksi soittajat laittavat yli sata prosenttia osaamisestaan likoon.
Tästä konsertista tarvitsee muistella vain 7. sinfonian Adagion suurta, yhdistävää pasuunateemaa; miten äänenjohtaja Erkki Hirsimäki puhalsi sen korvia hivelevän jalolla värillä ja juuri oikeanlaisella itsevarmuudella.
Sibeliuksen orkesterirunoelma Bardi on ongelmallinen sävellys, jossa muun muassa alun väkinäisyyttä on vaikea saada soinneista pois. Samaa jäykkyyden vikaa ilmeni myös tällä kertaa.
Sibeliuksen b-tuotantoon kuuluva kantaatti Oma maa sekakuorolle ja orkesterille ei Oulun kamarikuoron osalta täysin onnistunut. Innostusta, selvästi kyllä, mutta myös monenlaista likiarvoisuutta tenoreista lähtien.
Vaikka vanha muslimiviisaus lohduttaa, että vain Allah on täydellinen, alkaa Arvo Volmerin aikanaan ideoiman puoliammattimaisen sinfoniakuoron tarve Oulun kaupungissa tuntua sanalla sanoen huutavalta.
Fakta
Oulu Sinfonian mainiot soittajat näyttivät, mitä he tähän saakka ovat osaamisestaan piilotelleet. Jatkossa odotamme heiltä vain tätä.
Jonkun innokkaan pitäisi ryhtyä jälleen virittelemään sinfoniakuoroideaa. Koelaulut pystyyn. Ei ole hyvää tarkoittaville amatöörikuoroille reilua joutua aina vertautumaan tasokkaisiin ammattisoittajiin. Oulu Sinfonian taiteellinen johtokin voisi vähän harrastaa ennakoivaa itsekritiikkiä tässä asiassa.
Artikkelin lähde Kaleva