Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori
Markus Neuvonen tiesi jo varhain, mitä pitää tehdä.
Kaksilapsisen oulunsalolaisperheen kuopukselta peruskoulu sujui siksi hyvin arvosanoin, että oli helppo jatkaa lukioon. Ja koska poikaa kiinnostivat matematiikka, fysiikka ja kemia, oli jokseenkin luontevaa hakeutua tekniikan opintojen pariin. Neuvonen päätti lähteä lukemaan Oulun yliopistoon prosessitekniikkaa, koska sen alan asiantuntijoille, kuten automaatioinsinööreille, olisi työmarkkinoilla taatusti kysyntää.
Diplomi-insinööriksi Neuvonen valmistui viime keväänä, 27-vuotiaana. Asepalveluksensa hän oli suorittanut asiaankuuluvasti jo aiemmin.
Tyttöystävä, tottahan toki, oli hänkin ilmestynyt kuvioon.
Kaikki tämä oli sujunut - ja suoritettu - aivan kuten Neuvonen oli ajatellut. Vanhemmat saattoivat olla ylpeitä pojastaan, olihan tämä vielä suvun ensimmäisiä akateemisen tutkinnon suorittaneita.
Hetkinen. Pitääkö kaikki aina suorittaa?
sitten tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että hyvänen aika: onko tämä tosiaankin sitä, mitä minä elämältäni haluan, Neuvonen kertoo.
Hän oli toden totta edennyt siihenastisessa elämässään tekemällä kaiken sen, minkä oli kuvitellut kuuluvan käsikirjoitukseen "näin kasvat kunnon kansalaiseksi".
Neuvonen päätti muuttaa kurssia. Hän alkoi puuhastella kaikenlaista.
Aiemmin Oulun seudulla ehdoin tahdoin pysytellyt nuorukainen lähti opiskelijavaihtoon Singaporeen, työprojektiin Yhdysvaltoihin ja lomalle Meksikoon. Kotikonnuille palattuaan Neuvonen oli kuitenkin yhä neuvoton - hän ei osannut päättää, mitä haki ja halusi.
Ratkaiseva sysäys tuli puolisen vuotta sitten, lounasseuraksi lyöttäytyneen tuttavan ehdotuksesta.
- Se oli jännä hetki, kun juontaja kuulutti minut, ensikertalaisen, lavalle, Markus Neuvonen muistelee erästä joulukuista iltaa viime vuonna.
Hän heitti tuolloin viiden minuutin stand up -keikan elävän klubiyleisön edessä.
- Perhosiahan siinä oli tietysti aluksi vatsassa. Esitys kuitenkin meni omalla painollaan, kun jo heti ensimmäiselle jutulleni naurettiin, Neuvonen kertaa ja lisää naurahtaen, että tyttöystävää esitys jännitti niin paljon, että tämä unohti valokuvata sitä.
tuttava ehdotti Neuvoselle osallistumista improvisaatiota hyödyntävään opiskelijavetoiseen musikaaliteatteriesitykseen. Kyse oli oululaisopiskelijoiden "poikkitieteellisestä" Pahkispeksistä . Siihen pääsy edellyttäisi näyttelijänlahjojen lisäksi tanssi- ja laulutaitoja.
- Musiikkiharrastus oli ollut siihen saakka lähinnä autoradion avaamista. En soittanut mitään soitinta enkä laulanut. Tanssinut en ollut muuten kuin nololla tavalla diskossa, Neuvonen hymähtää.
Vaan kuinka kävi?
Nyt takana on jo koko joukko harjoituksia, ja seuraavaksi Neuvonen pääsee jännittämään ensi perjantaita ja kolmattatoista päivää, jolloin hän astelee yleisön eteen ensimmäistä kertaa Joseph Boggles -nimisenä riistanvartijana.
- Enemmän kyllä taitaa jännittää äitiä, joka tulee katsomaan esitystä isän kanssa.
Markus Neuvonen vihdoin tietää, mitä haluaa tehdä?
Neuvonen myöntää, ettei hän ole edelleenkään varma, mitä tekee "sitten isona". Häntä kun on alkanut kiinnostaa myös elämäntapavalmentajan koulutus.
- No, jos nyt kuitenkin saisi sen harjoiteltua niin hyvin, että kappaleen voisi näppäillä vielä jonain tuokiona leirinuotiolla, kitaransoittoa parhaillaan opetteleva mies tuumaa.
Artikkelin lähde Kaleva