Silmäpuolen ja sokean ottelu

Oululainen historioitsija Jouni Suistola on yhdessä sotilasasiantuntijan, everstiluutnantti Heikki Tiilikaisen kanssa julkaissut antoisan kokoomateoksen 140 vuoden takaisesta sodasta, jota käytiin kahdella näyttämöllä, Balkanilla ja Kaukasuksella.
Venäjä tahtoi hyvitystä Krimin sodasta 1853-56. Sen vanha tavoite oli saada ote Turkin salmista ja sitä tietä pääsy Välimerelle. Yllättäviäkin sytykkeitä saattoi olla.
On epäilty, että keisari Aleksanteri II:n rakastajattarella, slavofiiliruhtinatar Jekaterina Dolgorukaja-Jurjevskajalla oli näppinsä pelissä.
Kun kreivi Pjotr Shuvalov oli Lontoossa päässyt suurvaltasopimukseen puhkeamassa olevan Balkanin kriisin rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi, Aleksanteri hylkäsi paperin ryhtyen sotaan, tekosyynä Osmanivaltion terrorin alla riutuvien kristittyjen suojeleminen.
oli jaettu kahteen luokkaan, keisarillisen henkikaartin eliittijoukkoihin ja linjaväkeen. Sodanjohto laski ensin, että heikentynut Turkki voidaan lyödä linjajoukoilla, mutta vihollisen sitkeä vastarinta parempien tuliaseiden turvin pakotti kutsumaan mukaan yhä enemmän valioväkeä.
Tässä joukossa oli Suomen kaarti, oikealta nimeltään Keisarillisen henkivartiokaartin 3. tarkkampujapataljoona, tuhat miestä.
Kentällä osoitettiin urheutta molemmin puolin, ja upseerikuolleisuus varsinkin venäläisillä oli suurta. Mutta laajempien kokonaisuuksien strateginen johtaminen oli kummallakin tunarien käsissä. Siksi sotaa on sanottu silmäpuolen ja sokean taisteluksi.
tärkeä Suomen, Venäjän, Turkin ja Euroopan nykytilanteen ymmärtämiseksi.
Kirjoittajat ovat alan miehiä, joista Suistola tuntee Turkin kuin taskunsa, Tiilikainen sotilasasiat.
Rakenteellisena pulmana on, että tapahtumien kulku ja logiikka sumenee, kun seurataan vuoroin kaartinpataljoonan, toisaalta muiden joukko-osastojen suomalaisten vaiheita ja kolmanneksi vielä sodan yleistä taustaa ja vaiheita.
Pitkälti ja toistuen seurataan kolmen soturin, rakuunaupseeri ja sotamaalari Victor Tuderuksen, vääpeli Janne Jernvallin ja tark‑
ampuja Matti Kuulan vaiheita. Syy on se, että heiltä on säilynyt muistelmia sotaretkestä. Suomalaisupseerit suorastaan riensivät sotaan valkoiset lakinpäällykset liehuen. Se tapahtui joko suuren Venäjän tai pienen Suomen kunniaksi. Toki ylennykset ja kunniamerkitkin olivat tähtäimessä.
Tsaari ei lymyillyt takalistossa, vaan tunki miltei juoksuhautoihin tarkastamaan sotansa kulkua, mutta masentui suunnattoman mieshukan takia. Erityisen lempeästi hän puhutteli rakkaita suomalaisiaan. Moni taistelija näki läheltä hänen kauniit siniset silmänsä.
lukija havaitsee. Puhuessaan yhteenotosta mediasotana miehet sanovat lehtien painaneen rintamalta valokuvia.
Fotoja kyllä otettiin, mutta niitä ei voinut painaa suoraan, vaan niistä tehtiin metallisyövytyksiä, joista kuvat saatettiin jäljentää.

Artikkelin lähde Kaleva