Poikkeus ja sääntö on poikkeus

Ylioppilasteatterin ei tarvitse aina olla niin synkkää ja haudanvakavaa - ei vaikka kyse olisi järkeen vetoavasta ja ihmisen raadollisuuden paljastumiseen pyrkivästä saksalaisesta teatteriteoreetikosta Herra Brechtistä.
Epäoikeudenmukaisuudelle Brecht oli ankara kuin rakkikoira.
Häntäpä pitääkin lukea vastakarvaan: jos näytelmä kehottaa sortamaan heikkoja ja "se on hyvä", niin onko se oikea väite?
Punnituista sanoista täyttyy koko tunti. Vaaka kallistelee puhujan mukaan. Lopulta katsojakin on yksi tuomareista, joka päättää todistajanlausuntojen perusteella, oliko riistäjä alistaja ja kuli, kantaja, alistettu ja hyväksikäytetty.
Punnuksina toimivat aikomukset, sosiaaliluokan mukaiseen käytökseen perustuvat oletukset, näin on jos siltä näyttää -todisteet.
on kirjoitettu muutama vuosi ennen Hitlerin valtaannousua. Se kuuluu Brechtin Lehrstücke-kappaleisiin, opetusnäytelmiin, joita oli tarkoitus viedä oppimateriaaliksi kouluihin ja tehtaisiin.
Ohjaaja Matias Tapanisen lähestymistapa on leikkimielinen, muttei kevytmielinen. Tulkinta edustaa siirtymää eeppisen teatterin tyylilajista kohti tarinateatteria ja itämaisesti sävyttynyttä aikuisten satua.
Tapahtumapaikka, Jahin autiomaa, on selvästi inspiroinut sekä ohjaajaa että puvustaja Sanna Tarvaista.

ja sääntö on kiehtova ja vahva esikoisohjaus. Positiivista on Tapanisen kyky käyttää ryhmää toiminnallisesti. Näyttelijäjoukko ei toimi kuoron tavoin vaan kuin yksilöllisesti reagoiva näyttämöpotentiaali. Kun heitä ei tarvita edessä, näyttelijät istuvat Valvenäyttämön takaosassa aktiivisina - ikään kuin leirinuotiolla.
Lavastustiimin pahvikulissit hehkuvan auringon kera luovat kivan karheaa tee se itse -teatterin tuntua.
Kantajan rooolissa Joonas Levón jättää positiivisen jäljen. Hän on ilmeikäs ja teeskentelemätön, ja muistuttaa näyttelijäntyöllään aasialaisen teatterin kevyttä, koomista tyyppiä.
Jussi Moilasen kitara toimii mainiosti lentävänä mattona, joka siirtää katsojan Oulun keskustasta Mir-joen rantatöyräille jonnekin Mongoliaan.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva