Paloja historiasta katosi

Jussi Pesonen
Kylminä ja käyttämättöminä seisovat kotiseutumuseot ovat joutuneet vorojen iskun kohteeksi kaksi kertaa alkuvuoden aikana.
Ensin viime sunnuntaina paljastui, että Muhoksen museossa oli edellisyönä käyty.
- Tuli aaninki, että onko meilläkin ja lähdin tarkistamaan. Ovesta oli menty sisään, Iin museonhoitaja Hanna Puolakka kertoo.
Varkaat olivat olleet toimissaan siistejä. Ovi oli pantu takaisin säppeen ja kauempaa katsoen ei mitään poikkeavaa näkynyt.
Iin rosvous on saattanut tapahtua milloin vain joulusta eteenpäin, sillä sen jälkeen museoväki ei siellä ollut käynyt.
Valvontakameraa tai hälyttimiä ei Iin eikä Muhoksen museoissa ole kummassakaan. Molempiin murtauduttiin ensimmäistä kertaa.
vietiin esimerkiksi kaksi Venäjän tsaari Nikolai II:n kruunajaismaljaa vuodelta 1896 sekä kaksi messinkistä kirkon kynttilälampettia vuodelta 1732.
Museosta hävisi muun muassa myös vanhoja aseita, rahoja, entisajan seinäpuhelin ja koristeellisia rukin lapoja.
Museonhoitaja Kalevi Leskelä arvioi vorojen liikkuneen sisällä valikoiden ja napanneen mukaansa vain kiinnostavia esineitä.
- Isolla osalla tavaroista on lähinnä kulttuuriarvoa, mutta osa on satojen eurojen arvoisia, hän sanoo.
Alakerrasta oli kannettu mukaan painava Singer-ompelukone. Varkaita on ollut siis useampia ja pakoauto ehkä pakettimallia.
Rosvojoukko jätti paikalle kiemuraisen sorkkaraudan, jolla ulko-oven lukko oli väännetty auki.
rohmuttiin satakunta kolikkoa, suojeluskunnan palkintopokaaleja, kahdet pienet käsiraudat ja viljakippoja - murto-osa tuhansien esineiden kokoelmasta.
Viedyillä tavaroilla on lähinnä kulttuurihistoriallinen arvo.
- Summanmutikkahommalta vaikuttaa. Minuun silmääni tässä ei ole järkeä, Puolakka sanoo.
- Onneksi heitä odottivat puolityhjät huoneet, sillä olen juuri uusimassa perusnäyttelyä.
Paljon hyviä esineitä, kuten valokuvaaja Väinö Haltun kameroita, oli muutenkin viety talvitalteen.
kotiseutumuseo on samantyyppinen kuin Iin ja Muhoksen, mutta pysynyt turvassa.
- Ruvetaan pitämään silmällä ja ohikulkijat seuraamaan liikettä, Haukipudas-Seuran puheenjohtaja Ari Kärkkäinen sanoo.
- Mutta sisällehän pääsee, jos mielikuvitusta riittää. Tänä päivänä kaikki on mahdollista.
Tähän asti Haukiputaalla on luotettu ihmisten rehellisyyteen.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva