Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Marjomaa
Oulu
Muusikko Pentti Rasinkangas marssii kohta pitkin lapsuudesta tuttuja katuja. Hän ostaa lipun onnikkaan ja huristelee neljän viikon ajan entisen kotikaupunkinsa kulmilla.
Bussin kyydistä hän jää pois oululaisten päiväkotien ja palvelutalojen pysäkeillä. Edessä on 62 konsertin kiertue.
- Mukavalta tuntuu, sillä Oulussa on yleensä tekemisen meininki. Se kaupunki saa minussa aina aikaan myönteisiä tuntemuksia.
Rasinkangas asui kahdeksanvuotiaaksi asti Oulussa. Muistikuvia on paljon - muun muassa elävä muisto Typpi Oy:n räjähdyksestä. Hän asui äitinsä kanssa yhtiön omistamassa asunnossa vuonna 1963, kun tuhoisa turma sattui.
Koulutaipaleensa alussa ollut poika kuuli kyllä hirvittävän pamauksen, mutta eipä paljon muuta. Unenlahjat olivat tuolloin varsin hyvät.
- Sanoin äidille, että ikkuna taisi tulla nyt sisälle. Sitten käänsin kylkeä.
lastenmuusikkona työskennellyt Rasinkangas nauttii yhä esiintymisestä ja kiertue-elämästäkin, vaikka takana on monta vuosikymmentä kulkemista paikkakunnalta toiselle. Reissaaminen käy välillä raskaaksi, eikä varsinkaan vapaa-ajalla tee mieli lähteä matkoille kotoa Jyväskylästä.
- Tutut tässä taannoin kyselivät, että jäätkö pian eläkkeelle. En ollut edes ajatellut asiaa. Olen välillä ihmetellyt itsekin sitä, etten yhtään kyllästy tähän hommaan. Ehkä senkin aika vielä joskus tulee, jos käy niin, ettei enää tunne tavoittavansa yleisöään. Mutta miksipä lopettaisin nyt, kun minulla on niin kivaa?
Lasten reaktiot tuntuvat esiintyjästä edelleen kaiken vaivan arvoisilta. Samoin hauskalta tuntuu yhä se, ettei reaktioita pysty ennakoimaan.
- Ennakoimattomuus on ehdottomasti tämän työn suola ja sokeri. Koskaan ei voi esiintyessään tietää, mitä lapset innostuvat kommentoimaan. Siinä riittää haastetta itsellekin, että osaa ottaa hauskat tilanteet haltuunsa, improvisoida ja reagoida.
laulut ovat tunnettuja huumoristaan. Sanoituksissa tädit ratsastavat lehmällä keittiöön ja muuta lapsen mieltä kutkuttavaa. Pelkkää hassuttelua muusikko ei halua harrastaa, vaikka hän itsekin nauttii huumorista - varsinkin sellaisesta, että asiat ovat päälaellaan.
Innokkaimmin Rasinkangas laulaa hitaita laulujaan, ja hän on huomannut, että lapsetkin nauttivat kauneudesta. Esittää ei silti voi kolmeakymmentä minuuttia pelkkää hidasta ja kaunista, sillä jos ei huolehdi esityksen vaihtelevuudesta, yleisö saattaa yltyä hillumaan.
- Sellaistakin on joskus koettu, harvoin tosin. Yritän yleensä pitää sanoituksilla lasten huomion.
Kokemusta yleisön käsittelystä on tullut väistämättä.
- En silti voi ruveta leuhkimaan, että hallitsen aina tilanteen kuin tilanteen. En voisi kirjoittaa käsikirjaa tuleville lastenmuusikoille, että toimi näin, sillä ei sellaista ohjeistusta voi olla olemassakaan. Tilanteet vaihtelevat niin paljon.
muusikkona Rasinkangas kertoo olleensa idealisti ja kuuluneensa nuori vihainen mies -luokkaan. Samaa piirrettä hänessä on vieläkin, mutta vuosien ja elämänkokemuksen myötä liudentuneena.
- En mielestäni saarnaa, varsinkaan päiväkoti-ikäisille. Toivon, että sanomani välittyy rivien välistä.
Mitä sielun sisuksissa oleva idealisti sitten haluaa?
Rasinkangas pysähtyy miettimään. Se haluaa, että ihmiset olisivat hyviä toisilleen ja maailmalle.
Artikkelin lähde Kaleva