Artikkelin lähde Kaleva
Oulun musiikkijuhlien 25 vuoden historiaa juhlistettiin perjantaina gaalakonsertilla, joka kokosi yhteen vaikuttavan joukon kansainvälisesti tunnustettuja taiteilijoita.
Superpark areenan soveltuvuudesta orkesterikonsertteihin liikkuu monenlaisia mielipiteitä, mutta ainakin tila mahdollistaa myös klassisen musiikin kuuntelun pöydän ääressä juomia nautiskellen.
Jaakko Kuusiston johtama Oulu Sinfonia aloitti illan Benjamin Staernin teoksella . Tässä kohdassa tulisi varmaankin haukkua areenan akustiikka, mutta ainakin tällaiseen rytmikkääseen musiikkiin kuivahko ja erotteleva sointi sopii hyvin.
musiikkielämän kannalta vuosituhannen tähän mennessä suurin tapahtuma on sopraano Soile Isokosken päätös asettua aloilleen juuri Ouluun.
Loisteliaan kansainvälisen uran tehneen taiteilijan upeaa ääntä ei pystynyt kalventamaan edes kevyesti kaiutettu sähköinen äänentoisto.
Vaikuttava tulkinta Jean Sibeliuksen laulusta olisi jo yksistäänkin ollut riittävä syy saapua gaalaan.
usein vieraillut Elina Vähälä oli valinnut esitettäväkseen Maurice Ravelin . Vähälä toi hyvin esille sävellyksen huikean virtuoosisuuden, mutta tulkinta ei kuitenkaan täysin onnistunut peittämään sävellyksen musiikillista pinnallisuutta.
kevyempään suuntaan otettiin, kun Niko Kumpuvaara asteli harmonikkoineen lavalle esittämään Egberto Gismontin musiikkia.
Tuttuun tapaan leppoisan vapautuneesti esiintyneen Kumpuvaaran soittaessa on aina yhtä hämmästyttävää seurata, kuinka helppoa instrumentin hallinta voikaan olla.
Tämän vuoden jazz-tarjonnasta maistiaisia tarjosi trumpetisti Jukka Eskola. Taiteilijan oma sävellys oli todella ennakkomainonnan lupaamaa sametinpehmeää taituruutta.
Artikkelin lähde Kaleva