Artikkelin lähde Kaleva
On mukava miettiä olemassaoloa koskevia filosofisia kysymyksiä, joihin keneltäkään ei löydy pätevää vastausta.
Parituntinen ranskalaisen filosofi-kirjailijan Éric-Emmanuel Schmittin ja Oulunsuun näyttämön teatteriharrastajien seurassa kuluu yllättävän viihtyisästi.
Ei tarvitse kuin antaa johtaja Delbecin (Merja Vähäkuopus), Marie Martinin (Jenni Hiltunen), Lauran (Ulla Aaltomaa), Julien Portalin (Seppo Arhippainen) ja meedio Radjapourin (Marja Roikola) kuljettaa ajatuksia.
oikeudella Schmitt venyttää elämän ja kuoleman välistä kuvitteellista rajatilaa ja muuttaa sen hotellin kaltaiseksi paikaksi, jossa oleskelijoilla on mahdollisuus seurusteluun ja omat huoneet.
Koska kukaan henkilöistä ei tiedä, viekö mystinen hissi hänet jonnekin ylös vai takaisin alas normielämään, keskustelunaiheet kiinnittyvät eksistenssin ja elämän tarkoituksen kysymyksiin.
Ei yhtään vaalipuhetta eikä uutispommia!
Nyt rauhoitutaan perimmäisen ja olennaisen äärelle. Tällainen downshifting on oikeasti luksusta.
ovenvartijana tai Kharonin lautturina toimii Tohtori S (Jemina Vanharanta), joka kasvot valkaistuina, lääkärintakissa ja mustassa hatussa tavoittaa ei-inhimillisen vaikutelman.
Asennoituminen tilanteeseen kertoo paljon ihmisestä.
voi verrata siivoojan, meedion ja toimitusjohtajan maallista vaellusta ja toimia itse tuomarina. Vakaumusten lisäksi myös rakkauden voima joutuu testiin rajatilan olosuhteissa.
Liekö Tohtori S kirjailijan äänitorvi. Tämän oppi on, että hyväksy väistämätön ja rakasta sitä.
Heli Niva luottaa keskustelun voimaan. Toiminnallisuus on minimissä ja kommunikaatio maailmojen välillä tapahtuu taulutietokoneella.
Yläkertaan ei kuitenkaan saada yhteyttä.
kirjailija Éric-Emmanuel Schmitt kysyy.
Artikkelin lähde Kaleva