Artikkelin lähde Kaleva
Värifilmissä on kolme kerrosta, jotka kukin ovat herkkiä vain punaiselle, vihreälle tai siniselle valolle ja nämä kerrokset yhdistämällä saadaan värikuva.
Taidemuseon Taskun pimeässä tilassa on esillä kolme teosta, kolme lyhytelokuvaa, jotka on rytmitetty niin, että yhden päättyessä toinen alkaa.
Kaikissa teoksissa on oma selkeä aiheensa ja kuvauskohteensa: hitaasti paikallaan pyörivä nainen, kiihtyen ja taas hidastuen pyörivä himmeli sekä kuva-alaan tupruava ja sen vähitellen täyttävä savu.
Kolmen suotimen läpi kuvatuilla filmeillä tapahtuu jänniä asioita, ja kolmen värin eri tavoin kohdatessa myös värejä on lopulta lukemattomia. Alun perin analogisesti kuvattu tuntuukin kommentoivan myös tämän päivän digitaalisesti tuotettua ja käsiteltyä kuvamaailmaa.
Kuvauskohteen vaikutus saman ilmiön kokemiseen on myös kiinnostavaa.
Teknomusiikin tahdissa pyörivää rakenteeltaan tiukkaa himmeliä kuvaava teos on hypnoottisin. Savusta vähitellen täyttyvä teos taas avautuu rauhoittavaksi maisemaksi, jossa jälkiä ihmislajista ei vielä tai enää ole näkyvissä.
Ja ehkä ihminen aina katsoo toista ihmistä eri tavoin kuin muita asioita: pyörivä nainen saa miettimään ajan kulkua hetki hetkeltä jokaisen ihmisen elämässä.
Fakta
Plussaa: Karjalaisen RGB saa ensiesityksensä Oulun taidemuseossa. Kyseessä on kuitenkin edelleen jatkuva projekti. Nyt nähtävillä on sarjan kolme ensimmäistä osaa. Teosten taustatietoihin kätkeytyy monenlaisia huoliteltuja yksityiskohtia muun muassa äänitoteutuksessa käytetyistä syntetisaattoreista ja Star Wars -elokuvatuotannossa ylimääräiseksi jääneestä filmikelasta.
Miinusta: Himmeli, ihminen ja savu ovat RGB-sarjan kolme ensimmäistä havaintokohdetta. Mihin suuntaan projekti kulkee edetessään? Esillepano, jossa filmit pyörisivät kokonaan tai osittain päällekkäin tuottaisi varmasti erilaisen katsomiskokemuksen ja on kokeilemisen arvoinen jossain toisessa esitystilanteessa.
Artikkelin lähde Kaleva