Artikkelin lähde Kaleva
Viime syksynä kirjoitin (Kaleva 18.10.2014/Lukijalta) vuoden 1944 sota-ajan tapahtumista Kiimingissä. Tämä on jatkoa niille tapahtumille.
26. syyskuuta aamulla saksalaiset purkivat Kiiminkijoen pohjoispuolelta kuusi kranaatinheitinasemaa, joihin oli kranaatteja 2 000-3 000.
Kuusamontien silta räjäytettiin 27. syyskuuta kello 13.00. Panssarikenraali Ruben Laguksen johtamaan panssaridivisioonaan kuuluneet panssarivaunu T34 Sotkat tulivat noin kello 14 Ponnonmäelle jokirantoja Tirinkylästä päin, ja lähtivät Kuusamontietä saksalaisten perään.
Oli vielä kaksi räjäytettyä siltaa Kiimingin pohjoispuolella, Jolosjoen ja Kalaojan sillat, jotka piti kahlaamalla ylittää.
Ennen Jolosjokea särkyi yhdestä Sotkasta vesipumppu ja Sotka hinattiin kylään takaisin Kalle ja Hilda Eskolan pihaan (nykyinen Paavo ja Päivi Eskolan talo).
Sotkaa ei voitu hinata pidemmälle, koska silta oli vielä rakentamatta. Sillan rakentaminen kesti 2-3 viikkoa, koska sillasta piti tulla niin kantava, että se kestäisi esimerkiksi Sotkan painon (34 tonnia).
Sotkan miehistö asui Eskolan pirtissä Sotkan korjauksen ja sillan rakentamisen ajan. Asessori Erkki Käkelä on selvittänyt miehistön nimien perusteella (Komppa, Tyni ja Aaltonen) kyseisen Sotkan kohtaloa.
Sotka T34 löytyi Hennalan kasarmin portilta porttivahtina. Kun Sotka lähti Eskolan pihasta Ouluun päin, miehistön sota loppui Eskolan pirttiin. Allekirjoittanut istui Sotkan kyydissä 1,5 kilometriä.
Kun silta oli valmistunut Ponnonmäen ja Pajaniemen väliin, liikenne siirtyi uudelle sillalle. Nyt päästiin nostamaan rautasiltaa joen pohjasta.
Laguksen Sturmit (rynnäkkövaunut) lähtivät Oulusta Ylikiimingin suuntaan. Ylikiimingin tiellä, Lamunkankaalla, Talvitien komppania kääntyi Huttukylän suuntaan ja leiriytyi siellä Huttukylän koulun ja Runttilan talon väliselle kankaalle. Vaunuja oli 12 kappaletta, autokalustot päälle.
Myös Sartion komppaniassa oli kalustoa sama määrä ja se jatkoi Ylikiiminkiin ja sieltä Kiviharjun kautta Säävälän lossille. Ylikiimingistä saksalaiset olivat jo vetäytyneet Hetekylän suuntaan.
Sartion komppania sai 30. syyskuuta ponttoonit Säävälän lossin paikalle, joiden varaan rakennettiin lautta, jolla voitiin rynnäkkövaunuja kuljettaa Kiiminkijoen yli.
Säävälän puoleisella rannalla oli joukkojen oma keluuvaunu, joka hinasi lauttaa. Keluuvaunu jäi Säävälän kankaalle ja ruostui sinne.
Rynnäkkövaunut lähtivät Joloksen tietä kohti Keskimmäistä ja Kaarelaa ja Kuusamontietä myöten kohti Kipinää. Siellä tuli vastaan syväoja, josta oli silta räjäytetty. Ylityspaikkaa ei löytynyt - oliko siihen tarvettakaan? Koska kohta olisi tullut vastaan Iijoki, jossa ei ollut siltaa ja rynnäkkövaunujen kahluusyvyys Iijoessa ei olisi riittänyt.
Sartion komppania leiriytyi Kipinään. Paluulla ei ollut kiirettä, koska Kiimingissä rakennettiin siltaa jokeen. Myöhemmin Talvitien ja Sartion komppanioista vietiin kalustoa laivakuljetuksena Kemiin.
Artikkelin lähde Kaleva