Keräilyyn ryhtyvä kulkee loputonta suota

Anne Helaakoski, teksti
Pekka Peura, kuvat
Oulu
Intiössä sijaitsevassa kerrostalossa asuu kauhuleffafriikki. Sitä ei voi olla huomaamatta, kun astuu sisälle asuntoon.
Olohuoneen seiniä koristavat vanhojen kauhuelokuvien kehystetyt julisteet, kirjahylly pursuaa kauhusarjakuvia ja alan kirjallisuutta, videohyllyt notkuvat. Pienessä toimistohuoneessa on niin paljon tavaraa, ettei sinne juuri sekaan mahdu.
Kauhugenreen liittyvien tavaroiden lisäksi huoneessa on pinoittain vanhoja, avaruusaiheisia legopalikkalaatikoita, lehtiä, vinyylilevyjä, c-kasetteja ja pelejä.
- Keräily on loputon suo, mutta voisi kolikot käyttää turhemminkin, toteaa Jari Meistamo.

esillä vain murto-osa Meistamon keräilyaarteista. Osa tavaroista on yhä synnyinkaupungissa Raahessa ja elokuvakeloja ja -julisteita hänellä on noin neljässä paikassa ympäri Oulua.
40-vuotias Meistamo muistaa hyvin, miten kaikki alkoi. Pienenä poikana Raahessa hän keräsi , ja elokuvailmoituksia.
Niitä oli säkkitolkulla, kunnes mummuvainaa meni ja poltti niistä suurimman osan mummulan uunissa.
Kiinnostus kauhuun puolestaan alkoi mummun kertomista kummitusjutuista.
- Kirjastosta löysin -kirjan sekä kauhuelokuvista kertovan opuksen. Innostuin, ja oli pakko ottaa aiheesta selvää.
1980-luvun puolivälissä televisiossa esitettiin keskiviikkoiltaisin kauhuelokuvia, joita ei aikaisemmin ollut näytetty Suomessa. , ja () antoivat juuri oikeat sävärit nuorelle mielelle.
Myös kauhusarjakuvat, kuten , , sekä kolahtivat poikaan. Nyt aikuisena Meistamolta löytyy tietysti niitä kaikkia.
Kauhuelokuvajulisteita Meistamo pitää hyvinä sisustuselementteinä, silmäkarkkina, jota voi vaihdella, kun alkaa kyllästyttää.
- Julisteiden keräilyssä on joskus ollut onneakin matkassa. Jotkut niistä alkavat olla ihan kansainvälisestikin haluttuja, sanoo Meistamo.
Mikä sitten kauhussa kiehtoo?
- Vanhat hirviöt pitävät kutinsa. Vanhoista kauhuelokuvista löytyy myös loistavia teoksia, kuten
tapana ostaa kerralla iso kasa elokuvia, katsoa ne pois, ja laittaa kiertoon ne, joita ei halua tai voi pitää.
- Täällä kun pitää asuakin. Kellari on täynnä filmikeloja, jotka aion siirtää Valveelle Oulun Elokuvakeskukseen. Ajattelin, että voisin säilyttää keloja jatkossa paremmin. Kellari ei ole niille paras paikka.
Meistamo ei nautiskele kauhuelokuvista vain yksinään. Hänen keräilemiään elokuvia on esitetty muun muassa IIK!!-kauhuelokuvafestivaaleilla.
- Vuonna 2002 yksi kaveri soitti, että meillä olisi tällaista tulossa, ja sinullahan on julisteita ja filmikopioita. Kiinnostaisiko lähteä?
No, tottakai. Meistamo vei rekvisiitaksi julisteita ja näytti muutamia elokuvia.
- Silloin meillä oli viisi maksanutta katsojaa. Nythän IIK!! on jo oma käsitteensä. Yöväentalolla on joka vuosi jotain mielenkiintoista.

Artikkelin lähde Kaleva