Artikkelin lähde Kaleva
Oulun musiikkijuhlien tämän vuoden ohjelma näyttää paperilla melko yllätyksettömältä, mutta ainakin kolmen oppilaitoksen yhteistyönä syntynyt tanssiteos yllättää kokemuksena positiivisesti.
Suurelta osin opiskelijavoimin toteutettu produktio on toimiva ja vauhdikas kokonaisuus, joka tarjoaa niin tarttuvaa nykykansanmusiikkia kuin modernisoitua kansantanssiakin.
Petri Kauppisen ja Milla Korjan tekemä koreografia täyttää lavalla sangen rajalliseksi jäävän tilan tehokkaasti dynaamisella liikkeellä, ja välillä voi vain ihmetellä, kuinka kaikki toiminta on saatu mahtumaan käytettävissä oleville neliömetreille.
Ville Ojasen säveltämä musiikki sisältää viittauksia moniin eri suuntiin. Matkan varrella assosiaatioita syntyy niin irlantilaiseen kansanmusiikkiin, musikaaleihin kuin jopa Harsoisen teräksen aikaiseen Hassisen Koneeseen.
Mukaansatempaavimmillaan musiikki oli tanssia vauhdittaessaan.
Esityksen laulut ovat kansanlaulumaisen yksinkertaisia ja melko suppean temaattisen materiaalin takia korvat alkoivat kokonaisuuden loppupuolella jo kaivata uusiakin melodisia aiheita.
Ulpu Korpuan selkeän osuva puvustus tyypittelee hahmot niin hyvin, että tärkeät roolit pystyisi lavalta tunnistamaan jo pelkän vaatetuksenkin perusteella.
Jari Haavikon suunnittelema valaistus rajaa taitavasti katsojan huomion lavalle ja onnistuu häivyttämään Madetojan salin suuren ja korkean tilan.
laulurooleihin on saatu suomalaisen musiikkielämän tunnettuja nimiä. Jannen roolissa olevan Timo Rautiaisen ääntä on tottunut kuulemaan jyhkeän kitaravallin säestämänä, joten miehen esiintyminen täysin erilaisessa ympäristössä vaati korvilta hieman totuttelua.
Esityksen alussa Rautiainen vaikutti jollain tapaa varovaiselta, mutta väliajan jälkeen äänestä alkoi löytyä myös Trio Niskalaukauksesta tuttua julistavuutta.
Ainon roolissa laulanut Johanna Iivanainen on tunnetusti suomalaisten jazz-laulajien ehdotonta aatelia. Iivanaisen herkän ilmeikäs ääni olikin laulullisesti Jannen ja Ainon ehdottomasti parasta antia.
Aapo-Matti Puhakka ahkeroi eloisasti kertojan ja Robert Kajanuksen kaksoisroolissa.
Ville Ojasen johtama Ostrobothnian Folk Orchestra, jonka värikkääseen soitinvalikoimaan kuuluvat perusinstrumenttien lisäksi esimerkiksi kampiliira, tinapilli ja bouzouki.
Ryhmän musisointi oli letkeän rytmikästä ja vapautunutta. Jousiston sointiin kampiliira ja jouhikot toivat hauskaa narskuvuutta.
Soolosuoritukset olivat tasoltaan ailahtelevia, mutta tällaisessa pelimannihenkisessä soitannassa pieni rosoisuus tuntuu oikeastaan vain tyyliin sopivalta.
Artikkelin lähde Kaleva