Hyvän ja huonon maun rajoja koetellaan taas

Riitta Taulavuori, teksti
Maiju Torvinen, kuvat
Häpeilemättömällä huumorilla ja eriskummallisilla taittoratkaisuilla kyllästettyä pienlehdistöä ei ole onnistuttu kitkemään keskuudestamme.
Kaveriporukoissa tehtyjen lehtien vetovoimasta kertoo esimerkiksi se, että kansalaisjärjestö Oranssin pienlehtiarkiston nettisivut kaatuivat ainakin pariin otteeseen heti avajaisviikollaan maaliskuun alkupuolella.
Kävijäryntäys vuosina 1977-1982 rehottaneen pienlehtikulttuurin syövereihin ilmentää todennäköisesti sekä keski-ikäisten nostalgiannälkää että nuorempien sukupolvien opinjanoa.
Pienlehdet ovat lisäksi alkaneet kiehtoa opinnäytetöiden tekijöitä.
Oululaisen Marlene Hyypän pro gradu -tutkielma Huutoja maan alta! Oululaiset alakulttuurilehdet - kulttuurinen tila, vastakulttuuriset sisällöt ja keinot hyväksyttiin Oulun yliopistossa viime syksynä.
Helsingin yliopistossa opiskeleva Juuso Paaso puolestaan viimeistelee omaa graduaan, jonka nimeksi on tulossa Jee, Suuri Pulunhuijaus. Suomalaiset punk- ja underground-pienlehdet vuosina 1967-1982 ja niiden kulttuurinen tyyli.
Hyyppä, 28, ja Paaso, 35, kertovat tykästyneensä pienlehtien omaleimaiseen tyyliin. Molemmat havaitsivat myös, ettei suomalaista pienlehdistöä ollut vielä liiemmin kaluttu tutkimuskohteena.

Hyyppä pitää erityisesti pienlehtien huumorista ja kielenkäytöstä.
- Noissa lehdissä on tärkeää, että kaikki langat pidetään omissa käsissä. Tämä mahdollistaa ilmaisutavan, joka on sensuurin ulottumattomissa.
Hyypän tutkimusaineistona olivat vuosina 1979-1981 ilmestyneet punkin ja uuden aallon lehdet Tilt-Zeitung ja Anonyymi mustetahra, sarjakuvalehdet Kupla (1981-1983) ja Ruuvari (1988-1995) sekä vuodesta 2005 ilmestynyt, skeittikulttuuria sivuava nuorten miesten lifestyle-lehti Esa.
- Varsinkin punk- ja sarjakuvalehtien tekeminen liittyi vahvasti valtakunnalliseen liikehdintään, punk-kulttuurin nousuun ja sarjakuvaseurojen perustamiseen.
Hyyppä muistuttaa myös, että usein lehdet kartuttivat tekijöidensä taitoja niin, että heistä tuli myöhemmin alan ammattilaisia, kuten graafisia suunnittelijoita, sarjakuvataiteilijoita ja kirjailijoita.
Paikallisina esimerkkeinä voisi mainita kuvataiteilija-muusikko Jyrki A. Mäen (muun muassa Maamiehen ystävä), kirjailija-muusikko Kauko Röyhkän (Tilt-Zeitung) ja sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kallion (Suuri kurpitsa).
Hyypän mukaan alakulttuurilehtiä yhdistävänä piirteenä voi pitää sitä, että ne repivät parhaimmat vitsit aiheista, joista valtamedia vaikenee tai puhuu vakavalla naamalla.
Hänen mielestään pienlehtien alakulttuuriluonteeseen kuuluu myös se, että ne ilmestyvät nimenomaan paperisina ja että niitä levitetään kädestä käteen erilaisissa tapahtumissa.
Kanavana voi olla myös "sissijakelu", eli lehtiä jätetään milloin mihinkin.

- Itse olen tykännyt pienlehtien tavasta ilmaista asiat suoraan, Juuso Paaso sanoo.
Paaso jäljittää pienlehtimäisen ilmaisutavan alkaneen kehittyä underground-lehdissä 1960-luvun lopulla ja kiteytyneen vuosien 1977-1982 punk-lehdissä.
Tuossa vaiheessa myös Suomeen oli alkanut rantautua punk-musiikki lieveilmiöineen ja ideologioineen: kuka tahansa pystyi soittamaan bändissä ja kuka tahansa pystyi väsäämään lehteä. Tosin tuo "kuka tahansa" oli lähinnä ihanne.
- Pääasiassa kyse oli poikien puuhastelusta, Paaso myöntää.
Paaso on listannut "punk-vuosina" ilmestyneen yli 300 pienlehtinimikettä. Oranssin digiarkistossa on tällä haavaa runsaat sata nimikettä - ja määrä kasvaa lähiaikoina vielä jonkin verran.
Pienlehtiä alkoi putkahdella varsinkin vuosina 1978-1979 ympäri maata, aina Muoniota myöten.
- Kopioimisen hinta alkoi tuossa vaiheessa laskea, Paaso huomauttaa.
Yksittäisten pienlehtien elinkaari jäi usein muutamaan numeroon, vaikka poikkeuksiakin oli.
Lehtien ulkoasua leimanneet "suttuisuudet" kuten horjuvakirjaiminen käsiala, kirjoituskone- ja käsinkirjoitustekstien sekamelska, sivuhuomautukset, kopiokoneen jäljet ja rasteroimattomat kuvat olivat osittain seurausta välineiden puutteellisuudesta ja tekijöiden taidoista. Samalla tuo tietynlainen amatöörimäisyys oli Juuso Paason mukaan tyylikeino.
- Sittemmin "suttuinen", valokopioitu tyyli on otettu käyttöön mainosteollisuudessa "punk-tyylinä", hän muistuttaa.

Fakta

Oranssin pienlehtiarkiston nettiselausversio (http://oranssi.net/pienlehdet/) on lähes valmis ja käsittää noin
300
pienlehden numeroa vuosilta 1977-1982.
Arkiston alullepanijana toimi aiheesta pro gradua tekevä Juuso Paaso. Hän myös kasasi suomalaisen pienlehtibibliografian, jonka tietoja on käytetty arkiston pohjana. Bibliografia löytyy arkiston Muu materiaali -linkin takaa. Hankkeen projektityöntekijänä oli Juho Hänninen.
Arkistossa pystyy tekemään lehtihakuja muun muassa ilmestymispaikkakunnan ja tekijöiden mukaan. Lisäksi mukana on tekijähaastatteluita ja tietoa itse arkistosta.
Hanke toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä apurahalla.
Hankkeen yhteistyötahona toimi Suomen Jazz & Pop-Arkisto JAPA, joka myös säilyttää sivujen alkuperäislaatuisia skannauksia.
Arkistossa pääsee tutustumaan esimerkiksi näihin Pohjois-Suomessa ilmestyneisiin pienlehtiin:
Anonyymi mustetahra, Oulu.
Kirkko näinä päivinä, Oulu.
Tilt-Zeitung, Oulu.
Hämy, Muonio.
Boom!!, Rovaniemi.
Kuuppa, Rovaniemi.
Mopo & visio, Rovaniemi.
Mopoposti , Rovaniemi.
Parasta lapsille, Rovaniemi.
Klooni, Haapajärvi.
Suuri kurpitsa, Nivala.

Artikkelin lähde Kaleva