Artikkelin lähde Kaleva
Maria Jotunin ei hievahdakaan sijoiltaan suomalaisen kirjallisuuden sensaationa. Se on katkeraa kalkkia, eikä viiniä, joka väljähtyy.
Narsistin raivo ja alistaminen Eerossa ja Lean uhriutuminen on niin osaavasti johdateltu, että itse eletyn maku on vahva.
Jotunin elämäkerran 2013 julkaissut pojanpoika Kari Tarkiainen onkin todennut, että on vaikea pitää Huojuvaa taloa vain mielikuvituksen tuotteena.
Kärjistetysti se on pirun ja enkelin onneton liitto.
avioliittodraama nähtiin Oulun kaupunginteatterissa Samuli Reunasen tulkintana 2012. Toni Kettukangas on dramatisoinut Raahen Teatterille Jotuni-kimpun, jossa Lea (Fatos Mattila) ja Tytti (Tiia Viitanen) saavat lisäväriä ja syvyyttä kahden muun tekstin kautta.
Novellikokoelma on antanut nimen koko esitykselle. Jotunin papereista postuumisti koottu teksti purkautuu näytelmässä äidin ja tyttären keskusteluna elämästä ja Jumalasta.
Jotuni-laajennus on oiva keino tuulettaa perhehelvettiä. Äidin ja tyttären puhelu tuo hivenen verran lohtua Huojuvaan taloon. Että nainen saa äänen.
Alussa tekstien ja roolien ristikkäisyys hämmentää. Mutta heti kun Fatos Mattila asettuu Leaksi, esitys alkaa virrata.
Mattila tekee riipaisevan ja kauniin roolitulkinnan. Hänen Leansa tuo mieleen Minna Canthin Johannan, jonka kruunua myöskin kärsimyksellä ja miehen mielivallalla kirkastetaan.
Eerona Antti Perälä kasvattaa kauhua kuin jännärissä.
Veera Saaren Toini on toimiva hupakko, Esko Raitalan Aulis Helio sinisilmäinen sivustaja seuraaja ja Tiia Viitasen Tytti rikkinäisen perheen kapinallinen toivo. Vääryys Fatos Mattilan läpimurtoroolia kohtaan, ettei tekstiä osattu kunnolla.
Artikkelin lähde Kaleva