Artikkelin lähde Kaleva
Oulunsuun näyttämö: Pikku jättiläinen. Teksti Sirkku Peltola. Ohjaus Marko Pohjanrinne. Koreografia Eveliina Pilke. Lavastus Marko Pohjanrinne. Puvustus Eila Hiironen ja työryhmä. Valot Aino Viitanen. Rooleissa Wellu Pelkonen, Jemina Vanharanta, Ulla-Maija Aaltomaa, Heli Niva, Seppo Arhippainen, Marja Roikola, Jenni Hiltunen. Ensi-ilta Oulunsuun Pirtti 21.2.
Kun näytelmäkappaleeksi valikoituu joku Sirkku Peltolan Torsti Tulio -trilogian osista, kannattaa valita taiten Torsti. Millainen Torsti, sellainen koko show!
Oulunsuun näyttämön Pikku jättiläisessä Torstia esittää Wellu Pelkonen. Pelkonen osaa pudottaa itsensä roolissa yksinkertaiselle, vilpittömälle luonnonlapsen tasolle. Hän on hellyttävä Torsti - ihan niin kuin kuuluukin.
Marko Pohjanrinteen ohjaamassa esityksessä Torstin sisääntulo näyttämölle tapahtuu polkupyörän selässä. Torsti on vauhdissa: "Uusi pyörä, eilen ostettu!"
Kaikki muut keskeiset roolihenkilöt - äiti, isäpuoli ja tyttöystävä - värittyvät Torstin habitusta vasten.
Pikku jättiläisessä Torsti kokeilee siipiään työelämässä ja naismaailmassa.
Äiti (Jemina Wanharanta) ja isäpuoli Hemmo (Ulla Aaltomaa) ovat kuin sohvaan kiinni kasvaneita. Pariskunta työnnetään pyörillä varustetulla 70-luvun ruskealla sohvalla näyttämölle katsomaan telkkaria ja päivittelemään Torstin kuulumisia.
Jemina Wanharannan esittämä äiti edustaa tunnistettavan kotikutoista, huolehtivaa äitityyppiä.
Isäpuolen suhtautumista leimaa passiivisuus ja murjottava vastarinta.
Äidille Torsti on enkeli. Maankorvessa.
Isäpuolelle Torsti on kuin
Tove Janssonin näkymätön lapsi.
Heli Niva tekee kioskin myyjän ja Torstin tyttöystävän roolin pienieleisesti ja oikein uskottavasti. Simpsakka tyttö on Torstille kiltti, vaikkei usko, että kukaan voisi Torstia oikeasti alkaa.
Oulunsuun näyttämö esittää Peltolan tekstin lyhyinä, napakoina kohtauksina: pilkkeinä. Voisi puhua selkonäytelmästä.
Kohtaukset liimaa yhteen iloinen välitilutus.
Tunnelmaa nostattavat myös ohjaajan mukaan poimimat, temaattisesti tarkoituksenmukaiset musiikkikappaleet.
Torstin uimarantaretkelle antaa iloisen ilmeen Beach Boys -klassikko Surfin’. Kun Torsti menettää sydämensä jäätelökioskin tytölle, hän tuulettaa CCR:n Fortunate Son -kappaleen tahtiin: "Minä seurustelen!"
Torsti-sarja syntyi 1980-luvun puolivälissä. Sen jälkeen teatteriin ilmestyi kaunokirjallisuuden puolelta ja näytelmäkirjailijoiden kynästä useita muitakin huollettavia ja rakastettavia aikamiespoikia: Elling norjalaisen Ingvar Ambjørnsenin Veriveljet-kirjasta, Paul islantilaisen Einar Már Gudmundssonin Kaikkeuden enkelit -romaanista, Okko Leon Kenttä-näytelmän sankarit Esa ja Antero sekä viisikymppinen äidin poika Jason Sirkku Peltolan Pieni raha -näytelmästä.
Lievästi kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat, skitsofreenikot, heikkolahjaiset ja tukityöllistetyt ovat uudenlaisia sankareita. Heidät on nostettu sivusta tai näkymättömyydestä keskelle.
Näyttämöllä he puhuvat pienten ja heikompien ihmisten puolesta.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva