Toimeentulo turvattu vuodeksi

Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu "Ensimmäinen ajatus oli, että olenko nähnyt unta", kuvataiteilija Kaija Hinkula (s.1984) muistelee työhuoneellaan Oulun Pikisaaressa taannoista puhelinsoittoa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnasta.
Puhelun syynä oli taidetoimikunnan ja taiteen edistämiskeskuksen taiteilijalle myöntämä vuoden työskentelyapuraha, noin 19 000 euroa.
Joitain päiviä myöhemmin posti toi Hinkulalle kirjeen, jossa samasta asiasta oli mustaa valkoisella. Apuraha alkaisi näkyä taiteilijan tilillä tietynsuuruisina suorituksina kesästä lähtien. Ei se puhelu siis ollut mitään päiväunta.
"Työskentelyapuraha tarkoittaa sitä, että taiteen edistämiskeskus maksaa minulle kuukaudessa tietyn rahasumman vuoden ajan. Ja kun toimeentuloni on täksi ajaksi turvattu, pystyn keskittymään taiteelliseen työhöni eli maalaamaan työhuoneellani ja tekemän näyttelyitä. Muut projektit lakkaavat vuodeksi", Hinkula sanoo.
"Tuntuu ihanalta!"
Yleensähän taiteilijan täytyy tehdä muutakin kuin hautautua työhuoneelleen, Hinkula muistuttaa. "Toimeentulo pitää haalia sieltä sun täältä, kuten teosmyynneistä, pätkätöistä sekä sovitelluista työttömyyspäivärahoista."
Kaija Hinkula itse on mukana kulttuuriosuuskunta Ilmeessä, jonka kautta hän on päässyt tekemään yhteisötaideprojekteja esimerkiksi Korvensuoran ja Meri-Toppilan alueilla. Yhteisötaideprojektien lisäksi Hinkula on tehnyt kuvaamataidon opettajan sijaisuuksia, molempia tunti silloin, toinen tällöin -periaatteella.
Hinkula on saanut kerran aiemmin puolivuotisen työskentelyapurahan Oulun kulttuurilautakunnalta sekä kohdeapurahoja tiettyjä töitä varten muun muassa Oulun läänin taidetoimikunnalta.
Kuvataiteilijaksi vuonna 2008 Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta valmistunut ja Oulun taiteilijaseura -63 ry:hyn kuuluva Kaija Hinkula on tähän mennessä pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin Suomessa, Virossa ja Alankomaissa.
Hänen tuorein yksityisnäyttelynsä, abstrakteista öljyvärimaalauksista koostuva Perhosefekti oli esillä Tampereella alkuvuodesta. Maaliskuun ajan Hinkulan töitä on esillä neljän nuoren taiteilijan yhteisnäyttelyssä Helsingissä.
Huhtikuussa Hinkulan Perhos-
efekti ripustetaan oululaisgalleriaan.
Ensi vuodeksi oululaistaiteilija on jo sopinut näyttelystä muun muassa Berliinissä.
Näyttelyihin hakeminen ja näyttelyiden järjestäminen on sekin omanlaisensa ruljanssi, joka vaatii muun muassa uutteraa papereiden täyttämistä ja omien töiden markkinointia, Hinkula kertoo.
"Vähän samaan tapaan kuin se apurahojen haku."
Kaija Hinkula kuvailee taiteilijan arkea kaiken kaikkiaan kausiluonteiseksi ja epävarmuudessa elämiseksi. Taiteilijan pitää pystyä tekemään pitkälle ulottuvia suunnitelmia ja sitoumuksia töistä, joiden rahoitus ratkeaa yleensä kuitenkin vasta viime tipassa.
"Ongelma on tietysti se, että apurahoja ei riitä kaikille niitä tarvitseville."
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan puheenjohtaja, Oulun kaupungin tapahtumapäällikkö Samu Forsblom myöntää, että ammattitaiteilijan toimeentulon edellytykset ovat Suomessa kohtalaisen heikot.
Valtion taidehallinto tukee taiteilijoiden luovaa työtä ennen muuta työskentelyapurahojen kautta.
"Valtion taidehallinnon mahdollisuudet tukea taiteellista työtä ovat kuitenkin rajalliset, ja näistä tuista pääsee osalliseksi aika pieni joukko ihmisiä. Nyky-Suomessa taiteilijan tuleekin olla tyypillisesti moniottelija - yrittäjä, pedagogi ja luova ajattelija."
Jotta ammattitaiteilijat voisivat toimia nimenomaan taiteilijoina, pitäisi valtion taidehallinnon kautta kulkevaa työskentelyapurahojen pottia Forsblomin mielestä kasvattaa.
"Toivon myös, että valtion taidehallinto keskittyy edelleen taiteilijan luovan prosessin tukemiseen, eikä lähde mukaan trendiin, jossa taiteen ja kulttuurin tekeminen välineellistetään", hän sanoo.
"Esimerkiksi kaupunkien taiteilijoille jakamat avustukset kohdistuvat nykyään yhä enemmän näihin taiteen ja kulttuurin välineellisiin vaikutuksiin, kuten kaupunkilaisten hyvinvoinnin tai kaupunki-imagon vahvistamiseen."
Ja kun taiteelta haetaan ja halutaan välineellisiä vaikutuksia, tulee taiteilijan myös mukautua ylhäältä ohjattuun näkökulmaan.
Tämä taas saattaa rajoittaa taiteilijan omaa luovaa toimintaa, Forsblom huomauttaa.
Lisäksi trendi sysää taiteilijaa yhä enemmän yrittäjäksi tai "luovan talouden toimijaksi".
"Jos taiteilija joutuu olemaan samaan aikaan myös yrittäjä, pedagogi ja ties mitä ja hyppäämään toimeentulonsa takia siellä täällä, ei hänelle välttämättä jää tarpeeksi aikaa taiteen tekemiselle. Ja se taas näkyy laadussa", Forsblom sanoo ja ottaa esimerkiksi klassisen musiikin.
"Maailman huippumuusikot tulevat nykyään usein Aasiasta. Ai miksi? Koulutusjärjestelmä keskittyy siellä musiikin ja instrumentin hallintaan. Suomessa sitä vastoin jo taiteiden ammattikoulutuksessa leijonanosa menee muun kuin taiteellisen työn opiskeluun, kuten viestintä- ja yrittäjäopintoihin", Forsblom sanoo.
"Meidän tulisi ymmärtää, että taiteen ja kulttuurin manageri- ja välittäjäporras on aivan oma ammatti- ja osaamisalueensa."

Artikkelin lähde Kaleva