Artikkelin lähde Kaleva
Valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen media uutisoi jatkuvasti palveluverkoston supistamisesta - esimerkkeinä koulut ja terveyspalvelut. Oulun yliopiston geoinformatiikan ja kartografian opetuksesta vastaavana kiinnittyy huomio pariin kohtaan: keskustelu supistamistarpeesta ei näytä juurikaan perustuvan numeerisiin tosiasioihin. Oulun kaupungin ja vanhempien käsitys lapsimääristä näyttävät jopa poikkeavan lähtötietojen kohdalla.
Harvoja ovat myös kartat. Jos niitä on, niissä toteutuvat karttojen vaarat: niihin uskotaan liki sokeasti, mutta ne eivät ole koskaan totta. Esimerkiksi kolmen kilometrin vyöhyke koulun ympärillä ei kerro reaalimaailman liikkumiskäyttäytymisestä kovinkaan paljoa. Karttojen taustalla olevaa tietoa ei ole myöskään esitetty. Miksi verkostokeskustelut tuntuvat etenevän aina noin, epämääräisiin tietoihin perustuen? Tulisiko avoimuutta peräävässä yhteiskunnassa olla sama tieto kaikilla?
Voisiko ajantasaiseen, tarkimpaan saatavilla olevaan paikkatietoon perustuvista analyyseistä olla apua?
Nykyaikaisessa kaupunkisuunnittelussa, optimoinnissa, saavutettavuuden analyysissä ja jopa päästöjen pienentämisessä tulisi olla käytettävissä seuraavat työvälineet: 1) Ajantasainen, vuosittain päivittyvä tieto kaupunkilaisten sijainnista, nykyisten ja potentiaalisten palvelupisteiden sijaintiedot, pyörätiet, mahdollisesti jopa useasti käytetyt kävelyoikotiet, tieverkosto sekä liikenneverkostot. 2) Paikkatietoon liittyvä verkostoanalyysitekniikka sekä eri liikennemuotojen multimodaalisuus eli yhteiskäyttö sekä 3) suunniteltu maankäyttö
Muutamin, toki osin merkittävin poikkeuksin, edellä kuvattu infra olisi julkisen sektorin käytössä, niin Oulussa kuten laajemminkin yhteiskunnassa.
Tutkimusryhmäni analyysejä on julkaistu ja käytetty edellä mainittuihin tietoihin perustuen sosiaali- ja terveysministeriössä, opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä kansainvälisissä tiede- ja EU-rahoitteisissa projekteissa. Tuloksilla on ollut suora vaikutus lainsäädäntöön eli kansalliseen päätöksentekoon, esimerkkeinä ympärivuorokautinen päivystysasetus sekä ambulanssien sijainnit.
Miten paikkatieto auttaisi päätöksenteossa, vai auttaisiko lainkaan? Mainituille ministeriöille tehdyt hallinnollisista rajoista riippumattomat analyysit tuottavat matkojen todelliset pituudet ja muutokset, kasvamisen ja joissakin tapauksissa lyhentymisen, riippuen eri sijaintien optimiratkaisuista. Sama tieto on tuotettavissa matka-aikoina, minuuttien tarkkuudella.
Tulokset ovat yllättäneet: muutokset eivät kenties olekaan niin suuria, kuten huolestuneet kansalaiset haluaisivat nähdä. Tutkittu tieto palvelisi sekä kansalaisia, virkakuntaa että päätöksentekijöitä.
Ilman tutkimusta, mahdollista voittajaa tai häviäjää on vaikea nähdä, koska kaikilla olisi sama pohjatieto päätöksenteossa. Vaikeiden päätösten tekeminen ja hyväksyminen lienee helpompaa, jos perusteet ovat selkeät ja kaikkien avoimesti nähtävissä. Vai koetaanko, että tiede astuisi joidenkin reviirin vartioiden varpaille, ollen kilpaileva elementti?
Skeptikot, kriitikot kyseenalaistavat edellä mainitut analyysit tai visiot tulevasta verkostosta. Miten ottaa huomioon tulevaisuus? Oulun Hiukkavaaran osalta on jo sijoitettu maankäyttöohjelmaan perustuen tuleva väestö kartalle. Samalla on otettu huomioon nykyinen liikennekäyttäytyminen, työmatkaliikenne, jopa todennettu vaihtoehtoisten eri kaavarunkojen CO2-päästöt.
Oulu, kuten muut Suomen isot kaupungit joutuvat perusteellisesti pohtimaan ja karsimaan palveluverkkoaan. Hyvinvointipalveluita tullaan asteittain tarkistamaan ja kiristämään. Paras saavavilla oleva paikkatieto ja siihen perustuvat analyysitulokset tarjoavat nykyisiä parempia tietoja päätöksentekoon, tieteellistä faktaa.
Julkinen sektori niin Oulussa kuten laajemminkaan Suomessa ei osaa hyödyntää tutkimustietoa riittävästi. Palveluverkon analyysi ja optimointi ei toki ole helppo tehtävä. Se vaatii rohkeutta, aikaa, osaamista ja yhteistyötä, mutta tulevaisuutta ajatellen olisi epäilemättä ainakin yhden kokeilun arvoinen. Saatavilla oleva paras tieto otettaisiin tehokäyttöön. Kun nykyinen malli ei tunnu toimivan riittävän tehokkaasti, vaihtoehtokin olisi tarjolla.
Artikkelin lähde Kaleva