Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Tuomivaara Kaleva
Oulu "Kun opettaa tanssia alle kouluikäisille, pitää olla avoin sydän", sanoo Oulun esittävän taiteen koulun Lenninsiiven johtaja Alexandra Rustamova.
"Jollain tavalla pitää osata olla itsekin lapsi, eikä voi ottaa rooleja. Lapsi aistii erityisen herkästi, jos opettaja ei ole täysillä mukana."
Rustamovan ryhmä osallistui Oulussa viikonloppuna pidettyyn Arktiset askeleet -tanssitapahtumaan teoksella Cowboy-tytöt.
Alle kouluikäisille ja alakouluikäisille tarkoitettuun esikarsintaan tuli ympäri Suomea 113 teosta, joista 47 valittiin Pohjankartanossa järjestettyyn tanssikatselmukseen. Sunnuntaina pidetyssä loppuesityksessä esiintyi 16 ryhmää. Lisäksi ryhmille jaettiin stipendejä ja kunniakirjoja.
Kuusivuotias Nessa Väätäjä, yksi cowboy-tytöistä, kertoo tanssin parhaaksi puoleksi sen, kun kaikki tuijottaa ja saa esiintyä. Toinen ryhmän tanssija, viisivuotias Liina Hokkanen, puolestaan kokee, että tanssiharjoituksissa on mukava käydä lataamassa akkuja.
Tapahtuman johtaja Liisa Kontturi-Paasikko kertoi Oulun ammattikorkeakoulun hankkeesta, jonka tavoitteena on kehittää lastentanssin opetusta alle kouluikäisten ryhmissä.
"Pienten lasten opettaminen koetaan selkeästi pelottavana, ja ohjaajia on vaikeaa löytää. Uuden projektin kautta pyrimme luomaan lastentanssiin suunnattua ohjaajakoulutusmateriaalia", Kontturi-Paasikko kertoo.
Lapsille tuotetaan myös tanssittavaa musiikkia sovittamalla uudelleen vanhoja suomalaisia lastenlauluja.
"Yhteensä valmiita biisejä on jo viisitoista, ja levy julkaistaan ensi syksynä", Kontturi-Paasikko paljastaa.
Lastentanssin tulevaisuus näyttää Kontturi-Paasikon mukaan hyvältä. Vuonna 1985 alkunsa saanut Arktiset askeleet on saanut vuosi vuodelta enemmän teoksia. Lisäksi alle kouluikäisten tanssiryhmät täyttyvät Suomessa myös taajamien ulkopuolella.
"Juuri tämän vuoksi pienten lapsien tanssin pedagogiikkaan pitää panostaa."
Tapahtuman nuorimmat tanssijat olivat taaperoita Oulun voimisteluseura ry:stä. Legoliiga-nimisen teoksen koreografian oli tehnyt Sanna Virtanen-Laikari.
Teoksessa äidit tanssivat Super Mario -pelin musiikin tahdissa vauvojensa kanssa ja se sai erityispalkinnon lapsista koostuvalta pupuraadilta.
"En ollut nähnyt semmoista aikaisemmin. Esityksessä tuli esille, kuinka tanssin voi aloittaa jo aivan pienenä", pupuraadin jäsen, 11-vuotias Eerika Simola sanoo.
Toinen pupuraadin suosikki oli tamperelaisen tanssikoulun Dance Actionsin esitys Iltavillit. "Oli hienoa, kun asut vaihtuivat kesken esityksen ja muutenkin tanssijoiden refleksit olivat erilaisia kuin muilla", pupuraadin kahdeksanvuotias jäsen Veeti Myllyoja arvioi.
Pupuraatilaiset kertovat arvioivansa esityksiä lähinnä fiilispohjalta ja sen perusteella, kuinka hyvin tanssijat toimivat ryhmänä.
Aikuisten arviointiraadista löytyi muun muassa marraskuussa 2013 lastenkulttuurin valtionpalkinnolla palkittu tanssija ja koreografi Riku Immonen.
Immosen mukaan lastentanssi on erityisen tärkeä kanava purkaa niin hyvää kuin huonoakin oloa. "Lastentanssin ytimessä on mahdollisuus tunnustella omia tunteita ja fyysisiä rajoja ilman kilpailua. Oikeiden nilkanasentojen sijaan on tärkeää korostaa intuitiota ja tunnetta."
Ensi vuonna Arktiset askeleet keskittyy seitsemäsluokkalaisten ja sitä vanhempien tanssiin.
Artikkelin lähde Kaleva