Talvi

Mary Jane Gregoryn lasimaalauksia Galleria Harmajassa Oulussa, Torikatu 22, 30.3. saakka.

Valkoisena hohtavat lumikentät. Tuuli pörryttää kinoksia, joihin aurinko tuo jalokivet.
Kaikki tämä on sitä, joka tänä talvena viuhahti salamannopeasti ohi, jos sitäkään. Ei hätää, oululaisen lasitaiteilijan Mary Jane Gregoryn (s. 1955, USA) teoksissa voi kohdata tuon maagisen lumen valon, esimerkiksi teoksessa Kangastus: Talvi, 2014.
Mutta näyttelyssä kohtaa myös yön pimeyden ja uuden kevään lämpimän auringon.
Lasimaalaus mielletään tavallisesti vahvojen lyijyliitoksien rajaamiksi kuvakokonaisuuksiksi.
Mary Jane Gregoryn työt ovat erilaisia, vailla lyijyrajauksia, vapaata, enemmän tai vähemmän abstraktia maalausta lasille lasipigmenttivärillä tai lasiliidulla.
Abstraktin kuvan taustalla on kuitenkin aina vahvasti itse luonto. Maan, veden, jään valoilmiöt, vaikkapa kangastukset, ikään kuin avaavat taiteilijalle portin värien ja muotojen lentoon.
Myös jäsentämiseen aina tiukasti geometriseen taiteeseen saakka. Teoksessa Auringon pilkistys, 2014, luonto ja valo jäsentyvät eniten: neliöiden koosteeksi geometrisen taiteen parhaiden perinteiden mukaisesti.
Gregory tuo teoksiinsa myös pohjoisen luonnon vaakasuoran horisontin kaikkialla siellä, missä vesi ja taivas, lumi ja taivas tai maa ja metsä yhtyvät.
Usein sen horisontin osittamiseen ei tarvita muuta kuin kahden lasilaatan yhtymäkohta.
Esittävän maalaustaiteen puolelle jäänee eniten teos Norge, 2013, veteen peilautuvine tuntureineen. Mutta siinäkin tunturit lähenevät kolmioita ja itse tausta, vankasti kolmiulotteinen pieni lasilevy, muistuttaa kuution säännöllisestä muodosta.
Pohjoisen luonnon vastakohdat, tasaisuus, tunturit, vuodenajat, valot, pimeydet ja säät kaikkine mahdollisine ilmiöineen eivät ole vieraita Alaskassa lapsuutensa viettäneelle Mary Jane Gregorylle.
Ehkä juuri siksi hän taiteellaan osaa muistuttaa meitä maapallon tämänkin puoliskon ihmisiä katsomaan ympärillemme.
Ja auttaa nauttimaan vaikkapa siitä vaakasuorasta horisontista. Ja toivoa tuovasta kevään valosta, vaikkei talvea tullutkaan.
Riitta Mäkelä



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva