Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu Irma Mannosta voisi hyvällä syyllä sanoa mustavalkoiseksi ihmiseksi. Ei luonteenlaatunsa vuoksi vaan siksi, että vastakohdat musta ja valkoinen ovat hänelle ainoita oikeita värejä.
"Mustavalkoisuudessa on tiettyä tyylikkyyttä ja rauhallisuutta. Pitsi on heikko kohtani ja kaikenlaiset ruusujutut. Pitsejä tuon Venetsiasta asti", Italia-faniksi tunnustautuva Irma Mannonen kertoo.
Mannosen persoonallinen tyyli näkyy vahvasti hänen Oulun taidemuseossa pitämässään kahvilassa, josta löytyy pitsien lisäksi aina valkoisia kukkia, mieluiten ruusuja tai suosikkikukan kallan kukkia.
Mutta kakuistaan Mannonen tunnetaan. Hän saa leipomisideansa taidemuseon kulloisenkin näyttelyn teemasta tai värimaailmasta. Kahvilassa on myös vaihtoehtoisia pienoistaidenäyttelyitä, joiden työt Mannonen valitsee itse.
Irma Mannonen esittelee kahvilasta kirjoitettuja juttuja vuosien varrelta. Lehtileikkeitä on kertynytkin aika kasa Mannosen 22 yrittäjyysvuoden aikana. Yrittäjän eläkeikä on venyvä käsite, mutta Mannoselle on ollut selvää, että luopumisen aika koittaa, kun hän täyttää 68 vuotta. Ikä on tullut täyteen ja hän jättäytyy vapaaherrattareksi maaliskuussa.
"Nyt on kaikki kohdillaan ja eläkkeelle jäänti tuntuu mukavalta. Työssä ei oikein enää ole samanlaista intohimoa kuin ennen. Alallahan olen ollut jo yli 40 vuotta", Mannonen kertoo.
Hänen miehensä jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten ja Mannonen odottaa innolla yhteistä aikaa.
"Mies on tehnyt reissutyötä ja ollut kotona vain viikonloput, joten yhteistä aikaa meillä ei juuri ole ollut, kun minulla on ollut viikonloppuisinkin töitä. Meidän pitää varmasti tutustua uudestaan toisiimme."
Tieto yrityksen lopettamisesta on saanut asiakkaat hämilleen, sillä kahvilassa käynti on ollut monelle se piste i:n päälle taidemuseoreissulla.
"Kovasti tämä tuntuu asiakkaita puhuttavan ja he ovat sanoneet, että ikävä tulee."
Oulun taidemuseoon Mannonen tuli 1990 ensin kahvilatyöntekijäksi ja vuotta myöhemmin hän aloitti jo itsenäisenä yrittäjänä. Taidemuseo tuntui heti omalta paikalta.
"Kun tulin ovesta ensimmäistä kertaa sisään, oli kuin kotiin olisi tullut. Taidemaailma on kiehtova, mutta se vaatii myös tiettyä positiivista hulluutta."
Yrittäjyys tuli keskelle Mannosen elämän raskainta aikaa: hänen esikoispoikansa oli kuollut vain muutamaa kuukautta aiemmin liikenneonnettomuudessa.
"Poika kuoli elokuussa ja minä aloitin marraskuussa yrittäjänä. Sanotaan, että suru etsii vastakohtaa. Tämä työ oli elämäni pelastus, vaikka ei se surua pois vienytkään. Minusta on koko ajan tuntunut, että poikani on ollut mukana tässä."
Mannonen on aina nauttinut yrittäjän itsenäisestä työstä eikä kova työntekokaan ole häntä pelottanut. Hän lähti jo 16-vuotiaana Rantsilan Mankilankylältä sisäköksi Punttalan kartanoon Liminkaan. Sieltä matka jatkui Ouluun ja sillä tiellä hän on yhä.
Työ on opettanut tekijäänsä. Tämä pätee myös kakkujen leipomiseen. "Haluan tehdä kaiken alusta loppuun. Nautin leipomisesta."
Oman nimikkokakkunsa ovat vuosien aikana saaneet muun muassa taiteilijat Amélie Lundahl, Maria Wiik ja Kalervo Palsa.
"Palsan kakun piti olla vähän härski: kakun päälle laitoin banaanikarkkeja pystyyn. Vilho Lammen kakku oli sininen kääretorttu. Oli hieno hetki, kun sain tarjoilla sitä Lammen sukulaiselle."
Kakkukirjan koostaminenkin on Mannosella mietinnässä, sillä monet ovat kyselleet hänen reseptejään. Aivan ensimmäiseksi lähtee kuitenkin muuttokuorma maaliskuun puolivälissä.
"Olemme asuneet kaksi vuotta Oulussa, mutta nyt meistä tulee paluumuuttajia, kun lähdemme takaisin Muhokselle. Mieheni on Muhokselta kotoisin. Nautin itsekin Muhoksen raikkaasta ilmasta ja luonnon läheisyydestä."
Eläkkeelle jääntiään Italia-fani juhlistaa matkustamalla Roomaan tyttärensä Suvin kanssa toukokuussa.
Artikkelin lähde Kaleva