Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Liminka Tiina Mari Pietilä touhuaa vanhaan navettaan tehdyssä keramiikkapajassaan Ala-Temmeksellä. Vikke-koira heiluttelee iloisena häntäänsä, ja tekee tuttavuutta tulijan kanssa.
Pietilä aloittaa päivänsä yleensä juoksulenkillä Viken kanssa. Sen jälkeen hän työskentelee työpajassaan iltaan saakka, minkä jälkeen hän opettaa talvisaikaan muutamana iltana viikossa keramiikkaa Kempeleen kansalaisopistossa.
Opetustyö antaa tervetullutta vastapainoa yhden naisen yrityksessä työskentelevälle savenvalajalle. "Monelle opintoryhmäläisellekin harrastus tarjoaa mieluisan sosiaalisen oppimisympäristön. Minulla on ihanat oppilaat", Pietilä iloitsee.
Pienyrittäjän elämä on ahkeraa puurtamista. Kaikki on tehtävä itse, markkinoinnista alkaen.
Muu perhe auttaa messuilla käydessä ja mies tavarankuljetuksissa.
"Myös poikamme oli yrityksessä työllistettynä puoli vuotta kunnes armeija kutsui."
Vaikka käsityöläisenä ei vuolla kultaa, Pietilä ei ole katunut elämänmuutosta, jonka hän teki 17 vuotta sitten. Tie on ollut pitkä, majakkana usko omaan tekemiseen.
Pietilä on syntyisin Kemistä. Jo lapsena savi muotoutui käsissä monenmoisiksi hahmoiksi.
Perheen muutettua Ouluun Lassinkallion koulua käynyt Pietilä innostui dreijaamisesta teknisissä käsitöissä.
"Opettaja oli tehnyt dreijan itse. Minulla on yhä tallella ensimmäiset työni, pienet kupit. Menin yläasteen jälkeen kuitenkin ammattikouluun elektroniikkalinjalle ja työskentelin valmistuttuani Etelä-Suomessa elektroniikka-alan firmoissa. En viihtynyt."
Lopulta Pietilä palasi pohjoiseen, ja valmistui Tervolan käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksesta artesaani-savenvalajaksi vuonna 1989.
"Tunsin heti kouluun mennessäni, että tämä on juttuni."
Joitain vuosia Pietilä teki savenvalajan ja elektroniikka-asentajan töitä rinnakkain, kunnes hän muutti perheineen Ala-Temmekselle aviomiehen kotitilalle, missä puoliso viljelee viljaa.
Navetta remontoitiin käsityöpajaksi. Siellä on dreija, polttouunit, lasituskaappi ja pieni myymälä.
Alkuun huoneita oli kolme, nyt alkaa jo toinen laajennustyö.
"Mieheni on nauranut, että hohhoijaa, taasko. Olisipa veivillä siirrettävä seinä."
Hiljalleen Pietilä on lisännyt työnsä painopistettä keramiikkataiteen tekemiseen.
Viime vuonna hänen suunnittelemiaan Helmiruukkuja oli useissa taidenäyttelyissä.
Nyt kotipihalle kunnostetaan aittarakennus, johon tulee kesänäyttely.
Ideansa Pietilä ammentaa luonnosta.
"Luomisen hetki on kiehtovin. Alkumalli syntyy savesta. Sitten poltat sen ja ihastut. Sen jälkeen alkaa arkisempi vaihe eli tuotteen monistaminen."
Joitain aikoja sitten TaideShop haki Oulu-tuotteita. Pietilä muisti, kuinka Etelä-Suomessa usein naurettiin huvittuneena Oulun murteelle.
Hän keksi murresanoilla varustetut isot kupit. Ideallaan Pietilä voitti Bothnia Design -palkinnon. Hyllyillä lasitusta odottaa mukeja, joista löytyy muun muassa syökkö nää örkkyjä ja pelekääkkö nää polliisia -tekstejä.
Suosituimmaksi on noussut muki, jossa seisoo "ookko nää pölijä".
"Se on ollut yllätys, sillä mietin kauan, kehtaanko tuollaista lausetta edes laittaa."
Artikkelin lähde Kaleva