Artikkelin lähde Kaleva
Oulun musiikkijuhlat: Riisuttuna. Koreografia Satu Tuomisto. Esiintyjät: säveltäjä Otso Lähdeoja ja tanssijat Salla-Maria Santos, Heli Pippingsköld ja Jarkko Lehmus. Oulun kaupunginteatterin Pikisali 14.3.
Etukäteen kohuttu Riisuttuna-teos pyrkii alastomuuden avulla puhdistamaan meidät kulttuurisista kuorista. Paljastuu, että ihminen on kuin sipuli. Riisuttuna paljastaa sen, mikä ei paljastu.
Koreografi Satu Tuomiston käsiohjelmassa artikuloima tavoite on tutustua ihmiseen yhteiskunnan kasaaman sälän alla.
Alastomuus on vain yksi osa projektia.
Esitystilanne on jo päällä, kun yleisö tulee Pikisaliin sisään. Riisuminen tapahtuu vähän myöhemmin. Se ei voi enää yllättää ketään. Tätä olemme odottaneet. Viritys on valmiina.
Tuomiston kivoimpia ideoita on tehdä riisumisesta peli. Tanssijat ja säveltäjä riisuvat yleisön edessä monta kertaa ja aina eri fiiliksellä. Isompi yllätys onkin pukeutuminen.
Viekoitteleva viittaus voyerismiin voitelee tilannetta. Se synnyttää huumoria, jota teokseen on muuten tullut turhan pieni annos.
Toisen alastomuuden kohtaaminen on herkkä, henkilökohtainen asia. Itse kukin tulee sen kanssa eri tavalla toimeen. Tekijöiden haasteena on päästä myös alastomuuden yli, olla kompastumatta siihen.
Tuntuu, että näyttämöllä olevien henkilöiden alastomuuksillakin on roolit. Esittäminen on esille asettumista. Tätä roolia ei voi kuoria pois.
Itsen rajoja esityksessä tutkinut Tuomas Laitinen luonnehtii esitystilan energiaa jatkuvaksi yhteen tahdistumisen ja erillisyyden neuvottelun ylistyslauluksi.
Riisuttuna-teos ei lähde tässä mielessä sykkimään. Se ei tahdistu. Tanssijoiden yleisön edessä läpi käymiin tunnetiloihin on vaikea päästä mukaan. Värinä, resonanssi yleisön ja esiintyjien välillä jää hetkittäiseksi, katkonaiseksi.
Vaikutus on aivan eri luokkaa kuin Tuomiston edellisen Vimmaa-koreografian, joka tuli iholle hengästyttävän ekstaattisena ja nautinnollisena kipurajoille asti.
Esityksiä on moitittu siitä, että katsojia lähestytään pelkkänä mielenä, eikä kokonaisuutena, keho-mielenä.
Tässä Riisuttuna-teoksella on kaikki mahdollisuudet. Alastomuus voi olla toimiva avain, koska vaatteet eivät verhoa kehoa.
Liikkuva alaston keho on esteettisesti kaunis. Toisaalta liikkeen ja esittämisen kauneus ei selvästikään ole tekijöiden tavoite, vaan miten tunne purkautuu hengitykseksi ja liikkeeksi.
Tanssijat eroavat siinä, miten luonnollisesti ja henkilökohtaisesti kukin uskaltaa olla alastomana läsnä. Heittäytymisen vaikutelma on vahva.
Jarkko Lehmus on näyttävä, rento ja veitikkamainen lavapersoona. Lehmuksella on hieno kohtaus, jossa hän hallitsee näyttämöllä neljäntenä liikkuvan säveltäjä Otso Lähdeojan tuulelta ja myrskyltä kuulostavaa äänitehostetta kuin Prospero saarellaan.
Heli Pippingsköld ja Salla-Maria Santos toimivat usein kaksikkona. Tällä saavutetaan tietty siamilaisuus, yhteen kasvamisen vaikutelma.
Kun kontaktointi alkaa, koko esitystila lämpenee.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva