Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Tyrnävä Kirjailija ja kirjallisuuden opettaja Pirjo Suvilehto elää todeksi lapsuutensa unelmaa. Hän osti syksyllä 5-vuotiaan shetlanninponin Pritneyn ja perusti poniteatterin.
"Tytär Pihla kävi kesäkuun alussa ratsastuksen alkeiskurssin. Siinäpä se heppakärpänen puraisi kunnolla minuakin", Suvilehto kertoo.
"Äimäraution raviradalla tuumasin ääneen tyttärelleni, että haluan hevospiireihin. Siitä lähdin liikkeelle. Kuljimme raveissa. Aloin googlata myytäviä poneja. Oli voimakas intuitio siitä, että tarvitaan muutosta."
Ja sitten kohdalle osui Kakkulanmäen Pritney.
Pritneylle löytyi omatoimitallipaikka Tyrnävältä, missä kantrimimmi Pirjo Suvilehto itsekin asuu. Poniteatterin treeneissä hän soittaa viulua. Laulu, kitara ja viulu ovat Pirjo Suvilehdon instrumentit myös kantribändissä Texas Roses, jonka riveihin hän on kuulunut vuodesta 2002.
Maaseutu, kantri ja hepat sointuvat yhteen.
"Poniteatteri on nukketeatteria, elävää musiikkia, tarinaa tietenkin, sanataidetta. Pääasia on viehättävä elävä poni Pritney, jonka ympärille kaikki kietoutuu", Suvilehto sanoo.
"Idea ja visio tulivat yhtäkkiä, kun olin löytänyt ihanan Pritneyn. Ajattelin, että siinä on tähtiainesta. Lisäksi tykkään käsinukeista, keikkailusta ja countrymusiikista."
Poni esiintyy tapahtumien keskipisteessä: se on sekä näyttämö että roolihenkilö.
"Pritney-poni on se, joka loistaa. Emme tarvitse kohdevalojakaan, kun meillä on tämä poni katseenvangitsijana."
Pirjo Suvilehto on julkaissut useita lastenkirjoja sekä kaksi loru- ja leikityskirjaa sylivauvoille. Poniteatterin ensimmäinen näytelmäkin on hänen hahmottelemansa. Se kertoo Matti-pojasta, eläimistä ja itsetunnon tärkeydestä.
Tarina lähtee liikkeelle vanhasta kansakoululaulusta. Laulun tyttönen muutettiin poikaseksi.
"Ol’ kerran metsässä mökki. Siin’ eleli poikanen. Ja poikasel’ oli kana ja kissakin pikkuinen", Pirjo Suvilehto laulaa ja näppäilee kitaraa.
Pritneyn korvat nousevat terhakasti pystyyn.
"Haluan, että repliikeissä on runopoljentoa tai suoraan runoja. Sanataide tulee sieltä", Pirjo Suvilehto toteaa.
Toinen esiintyjä, nukettaja Sari Kokkonen Oulusta on tehnyt lastenteatteria kymmenenä kesänä Turkansaaren ulkomuseoalueella.
"Idea on tehdä teatteria mahdollisimman yksinkertaisesti ja mahdollisimman vähällä. Ja tämähän on kaikkein yksinkertaisinta, kun on vain poni ja käsinuket. Ei tarvitse haalia mahdottomasti tavaraa ympärille."
Käsinuket kulkevat mukana matkalaukussa.
Pienen eläintarinan henkilögalleriaan kuuluvat Matti-pojan lisäksi Pikkulintu, Sammakko, Hiiri, Kissa, Pupu, Kettu, Kana ja Hirvi.
"Sitten täällä on arka Pikku Poni, jolla on huono itsetunto", Suvilehto kertoo.
"Se lähtee ystävien avulla hakemaan ratkaisua elämäänsä."
Pikku Poni ottaa mallia Pritneystä. Lopulta Pikku Poni tajuaa olevansa yhtä hieno olento.
"Esimerkki johdattaa lapsia siihen, että heissäkin on voimaa. Pystytte ihan mihin vaan!" Sari Kokkonen selittää.
Tallin karsinassa odottaa vuoroaan Pihlan kani Peppi.
"Teemme esityksestä erilaisia variaatioita tilanteesta riippuen. Kesällä Peppikin on messissä", Suvilehto sanoo.
Suunnitelmissa on fanitapaamisia ja muuta mukavaa.
"Eläimissä on aina terapeuttinen puoli. Eläimet ovat ihania", Sari Kokkonen toteaa.
"Poniteatterin erikoisuus on elävä poni. Sirkuksessakin eläimet ovat monille tärkeintä. Pritney tuo eläimellisen tuulahduksen. Eikä Peppi-pupu kyllästy hellimiseen ollenkaan", Pirjo Suvilehto vakuuttaa.
Poniteatterin perustaja miettii, paljonko heinäpaalit maksavat. Yleisö tarvitsisi niitä istumiseen ja fiilistelyyn.
"Olen tästä hyvin innoissani", Suvilehto sanoo.
"Minua viehättää, että keikoilla voi olla monenlaista tiedossa. En ole kuullut, että vastaavaa poniteatteria olisi missään muualla. Jotkut ratsastustallit tarjoavat saturatsastusta, mutta tämä menee selkeästi kulttuurin puolelle."
Harjoitusten päätyttyä Pritney kävelee yhtä sievästi kuin mikä tahansa 107 senttiä korkea poni ulos aitaukseen.
Ulkona odottaa kaksi isompaa ruunakaveria.
Artikkelin lähde Kaleva