Artikkelin lähde Kaleva
Nurkkanäyttämö: Sähköinen tanssisali. Teksti Edna Walsh. Suomennos Sami Parkkinen. Ohjaus Raija Päkkilä. Puvustus ja lavastus Ulpu Korpua. Rooleissa: Jenni Mattila, Sanna Kluukeri, Tarja-Kaisa Martti, Hannu Tihinen. Seuraavat esitykset 29.3. kello 19 ja 30.3. kello 16. Teatterikuoppa Haukipudas.
Irlantilaisen Edna Walshin näytelmä Sähköinen tanssisali tihkuu sellaista rakkauden kaihoa ja pettymystä, että se on kokemuksena aivan pakahduttava. Teksti on pidätetyn intohimoinen ja tulvillaan unelmia, jotka vajoavat näkyjen, kertomusten, kaupungin, meren ja kallioiden mukana.
Sähköinen tanssisali on erikoislaatuinen näytelmä, yhtä aikaa absurdin oloinen, melankolinen ja lyyrinen.
Siinä on kaikuja niin Tšehovilta kuin absurdin teatterin klassikoilta Ionescolta ja Beckettiltä.
Teksti kuhisee tunteita antiikin runoilijan Sapfon repaleisina säilyneiden rakkausrunojen tavoin.
Kerta kaikkiaan jännittävä ohjelmistovalinta Nurkkanäyttämöltä ja luotto-ohjaajalta Raija Päkkilältä.
Päkkilä tuntee ryhmänsä, ja ryhmä tietää mitä osaa ja tahtoo.
Sähköinen tanssisali tuo uuden sulan porukan hattuun - Sofi Oksasen Puhdistuksen jälkeen.
Sähköinen tanssisali pelaa toistolla. Käsikirjoitus koostuu pienistä kertomuksista, joita nostetaan kulhosta. Katsoja ei lopulta tiedä, mikä kertomus kuuluu kenellekin.
Huoneiston jakaa kolme sisarta: Brenda (Sanna Kluukeri), Clara (Tarja-Kaisa Martti) ja Ada (Jenni Mattila). Heistä Ada työskentelee kalasäilyketehtaalla. Ainakin tarinoissa.
Kalakauppias Patsy (Hannu Tihinen) poikkeaa sisarten luo vuoroveden rytmissä.
Toisto luo absurdia vaikutelmaa, jota vahvistaa nuorimman sisaren Adan kysymys: "Mikään ei voi muuttua täällä?"
Sisaret odottavat kiihkeästi ihastustaan kuin Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän päähenkilöt muuatta Godot’ta, joka ei koskaan saavu.
Tässä näytelmässä Godot’n nimi on Roller Royle, laulajasolisti, jolta Clara toivoo takahuoneessa saavansa oikean ensisuudelman, mutta löytääkin sisarensa Brendan tämän sylistä.
Muistoja toistetaan sairaasti. Järkensä menettäneen ajan
kuluksi.
Edna Walshin näytelmä kertoo yksinäisyydestä, itsepetoksesta ja ihmisen valtavasta ikävästä toisen luo. Jos mikään ei muutu, Brenda, Clara, Ada ja Patsy tanssivat tragikoomista ihmissuhdevalssiaan loputtomiin.
Esitykseen tihkuu myös huumoria etenkin Tarja-Kaisa Martin Claran hahmossa.
"Mitähän Neitsyt Maria tästä kaikesta tuumais" Clara kysyy.
Sokerikakku, jota ei koskaan syödä ja lopulta ahmitaan, paljastuu elämättömän elämän vertauskuvaksi.
Ihmisten ammottava rakkauden kaipuu ja yksinäisyys ovat tätä päivää. Meillä on terve tarve kuulua jollekin. Sanoma ei jää näytelmässä epäselväksi, vaikka sen kuviot vähän arjesta vieraantuisivatkin.
Vanhemmat sisaret pyrkivät kalastajien kropeloinnista omaehtoiseen intohimoon, takahuoneesta ihmemaahan.
Sanna Kluukeri, Tarja-Kaisa Martti ja Jenni Mattila ovat taitava kolmikko. Sisaret sieppaavat yleisön pauloihinsa kuin nymfit.
Hannu Tihisen kalakauppias kaipaisi räätälöintiä. Onko hän lintu vai kala? Lisäanalyysi olisi tehnyt terää. Ada ja Patsy pyrkivät toistensa ohi toisiaan kohti. Se on liikuttavaa ja traagista, mutta jää jotenkin kesken.
Toista suu puhuu ja naama näyttää kuin sydän ajattelee.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva