Artikkelin lähde Kaleva
Oulun kaupunginteatteri: Mielensäpahoittaja ja miniä. Tuomas Kyrön romaanista dramatisoinut ja ohjannut Jukka Heinänen. Lavastus ja puvut Maija Tuorila. Valosuunnittelu Teemu Huotari. Äänisuunnittelu Kari Koret ja Kati Ylinen. Rooleissa Hannu Pelkonen, Elina Korhonen, Anne Syysmaa, Tomi Enbuska.
Pieni näyttämö 28.2.
Toisetkin voivat pahoittaa mielensä kuin jäkälöityneet ukon kutjakkeet!
Kirjailija Tuomas Kyrö paljastaa sukupolvien poterot romaanissaan Mielensäpahoittaja (2010). Äänessä on agraariaikaan jumittunut sitkeä jäärä, jonka mielestä kaikki oli ennen paremmin.
Näyttelijä Hannu Pelkosen esittämä ukko käy yhden miehen asemasotaa uuden ajan hullutuksia vastaan.
Jatko-osa Mielensäpahoittajan miniä tekee täyskäännöksen. Tulilinjalle joutuu nyt ruuhkavuosissa kirivä, halaileva miniä (Elina Korhonen).
Appiukko, ura ja perhe eivät mahdu samaan pottukattilaan. Miniä kiehuu yli.
Tulokulman muutos on tervetullut. Ukko on jo kuin juurtunut Hannu Pelkoseen. Pelkonen on tehnyt hänestä näköisensä.
Oivaltavasti Kyrö marssittaa nyt näyttämölle nostoväkeä: Liisa-miniän ja pojan Martin (Tomi Enbuska), lapset, Hertta-anopin sekä miniän asiakkaat, venäläisen firman ostopäällikön Ljudmilan (Anne Syysmaa) ja tämän liikekumppanin.
Nostoväki piristää mielensäpahoittajateatterin äkeää ilmettä. Tulilinjalle värvättyjen kautta näyttämölle syntyy myös enemmän draamaa kuin murjottajan yksinäisessä monologissa.
Ukkokin saa lisäsävyjä. Hän villiintyy fantisoimaan jatkosodasta, veli venäläisestä ja Galina Kulakovasta. Puolison, Hertan, hiljainen hiipuminen herkistää harmaan karvaturvan lähes halailuasteelle. Pelkonen kasvaa roolinsa muuttuneisiin mittoihin ihan silmissä.
Mielensäpahoittajan ohjasi teatterinjohtaja Mikko Kouki ja dramatisoi Jukka Heinänen. Nyt Heinänen on toiminut myös ohjaajana. Heinäsen johdolla työryhmä lähtee irrottelemaan, liioittelemaan ja hulluttelemaan.
Aluksi se on varovaista.
Elina Korhosen esittämä miniä on odottanut puoli vuotta omaa aikaa. Nyt edessä avautuu vapaa viikonloppu, lasi valkoviiniä ja suklaakonvehteja. Liisa hyppii sohvalla lempimusiikkinsa tahdissa kuin Kate Winslet romanttisessa komediassa The Holiday.
Ovikellosta alkaa takauma ensimmäiseen visiittiin appivanhempien luona maalla. Sitten ulko-oven takaa ilmestyy kävelevä katastrofi 10 kilon perunasäkki olallaan.
Yleisöstä kuuluu syvä huokaus. Miniä tarjoaa yllin kyllin samastumispintaa naiskatsojille.
Venäjä-kortti räjäyttää pankin. Ukko tempautuu jatkosotaan. Anne Syysmaan liikenainen Ljudmila karrikoi rikastuneet itänaapurit tunnistettavasti. Perunankuorimiskohtauksessa lähestytään slapstick-komedian asteita.
Mielensäpahoittajan miniästä taitaa tulla vielä Mielensäpahoittajaakin suositumpi.
Mielensäpahoittaja-romaanit ja niistä tehdyt näytelmät toimivat kuin viisarit osoittamassa, kuinka aika ja arvot ovat muuttuneet.
Kansa rakastaa Kyrön reuhkahattuista ääneen ajattelijaa osin samoista syistä kuin Veikko Huovisen Konsta Pylkkästä.
Kyrön tekstit vilkuttavat ajalle, jolloin pottukattila oli aina hellalla tulella.
Mielensäpahoittaja voitelee kipeitä sukupolvia. Juntti- ja hellä huumori haalaavat näytelmissä toisiaan. Samalla katsojan kurkkua kuristaa kadonnutta aikaa kaihoava nostalgia, kun korvaan läähättää jo vähän krapulainen teknologiahype.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva