Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
Muhos Muhoksen musiikkielämää on kohta kuusi vuotta värittänyt elävän musiikin yhdistys Melu, jota on vetänyt rokkirumpali ja Lapin sotilassoittokunnan ammattiklarinetisti Petri Aho.
Kun melumies istuu entisen päiväkodin tiloihin kunnostetussa tunkkaisessa harjoitushuoneessa jalat rennosti kaiuttimen päällä, mieleen tulevat Esko Männikön kuvaamat peräkamarin pojat.
Mutta mielikuvitus ja miljöö johtavat tällä kertaa ajatukset harhaan.
Toissa viikolla 50 vuotta täyttänyt Aho on todellisuudessa kuusihenkisen perheen isä.
Muhoksella tiedetään myös, että hän innostuu helposti erilaisista hankkeista ja saa paljon aikaan. Elävän musiikin yhdistyksen perustamisessakin Aho oli keskeinen henkilö.
"Muhoksella saa tehdä mitä vain, mutta kunnasta ei heru helposti avustuksia. Sen takia päätimme perustaa yhdistyksen", Aho kertoo.
Melun viimeisimpiä suuria ponnistuksia olivat Utajärven puhallinorkesterin ja Pelle Miljoonan yhteiskonsertit Muhos-Kellarissa ja Limingan nuorisoseuralla. Niissä puheenjohtaja esiintyi myös laulusolistina.
Yhdistyksen viisivuotiskekkereitä viime vuoden keväällä talvisodan päättymispäivänä tähditti Honey B & The T-Bones.
"Silloin isänmaallisuus nousi vähän niin kuin nurkan takaa, vaikka niin ei ollut tarkoitettu. Yleensäkin meillä Melussa tehdään ensin ja sitten vasta mietitään."
Tällä hetkellä Aho pitää välivuotta muun muassa Melun puheenjohtajuudesta sekä Utajärven puhallinorkesterin johtamisesta, koska Pohjan sotilassoittokunnan lakkautuksen myötä luutnantin työpaikka siirtyi Rovaniemelle.
Vuoden verran hänen pitäisi vielä jaksaa reissutyötä ennen Puolustusvoimista eläköitymistä.
"Melussa mukana oleminen ja rokkibändissä soittaminen on tuntunut hyvältä vaihtelulta. Yleensä harjoittelemme treenikämpällä kerran viikossa noin kolme tuntia. Siinä kaikki huolet unohtuvat."
"Rokki on minulle tässä elämäntilanteessa henkireikä. Pääsen soittamaan, mutta eri aselajissa."
Aho esittää bändikaveriensa kanssa myös Heavy-Tiernapoikia joulun aikaan.
"Olemme tehneet tiernapoikakuvaelmasta tunnin mittaisen rockoopperan. Siihen kuuluu omia sävellyksiä tiernapoikien perinteisistä teemoista ja välispiikit, joissa pannaan temmesläisiä, tyrnäväläisiä ja pateniemeläisiä halvalla."
"Tiernapoikia olemme vetäneet jo viitenä jouluna. Joka kerta esitys on muuttunut, mutta nyt se alkaa olla lopullisessa muodossaan. Alussa minun oli vähän vaikea löytää kiinnostuneita soittajia. Yksi ehdokas totesi, että ’hyi helvetti, minä en lähde ainakaan mitään jeesuslauluja soittamaan’."
You Tubesta löytyy Heavy-Tiernapoikien pari biisiä live-versioina, Ahon mukaan vieläpä "aika hyvillä soundeilla".
Muusikon uralle Aho päätyi 1970-luvulla puhallinorkesterin ja Kuula-opiston kautta.
"Meillä Pohjanmaalla vaihtoehtoina olivat vain pesäpallo, paini tai musiikki. Turpiin tuli 50 vuotta erilaiselle nuorelle, mutta nyt olen tyytyväinen, etten antanut periksi."
Sotilassoittaja Paavo Mulari kävi Vaasasta käsin johtamassa Laihian soittokuntaa.
"Vähäkyrö on syntymäpaikkani, mutta kun siellä ei toiminut orkesteria, liityin Mularin soittokuntaan. Matkaa Laihialle tuli kotoani viitisen kilometriä."
Samaan läheisyyteen liittyy pakollinen laihialaisvitsi: "Laihialla tanssitaan kesälauantaisin villasukat jalassa, koska soitto kuuluu Isostakyröstä."
"Varsinaisia muusikkovitsejä ei ole."
Kun Pohjan sotilassoittokunta ja Lapin sotilassoittokunta vuoden alussa yhdistettiin, oli jo tiedossa, että muusikkojen matkustaminen keikoille ja takaisin lisääntyy.
Yli 30 soittajan orkesteri on joutunut esiintymään kahdessa 10 soittajan kokoonpanossa, eli puolta pienempinä kuin ennen Oulussa, koska muun muassa sotilasvala-esiintymisiä on päällekkäin ja soittajia jatkuvasti sairaina tai virkavapailla.
Pluspuolelle Rovaniemellä kirjautuu uusi asianmukainen harjoitussali, jota soittokunta ei koskaan Oulussa ollessaan saanut.
"Rykmentinsali on riittävän suuri ja sen akustiikan suunnitteli alan asiantuntija. Korvat eivät väsy, vaikka harjoittelisimme kuinka pitkään tahansa. Ilmastointi myös toimii hyvin."
Logistiikka on soittotoiminnan suurin ongelma, kun pelkät matkat konserttiin ja takaisin saattavat kestää yhteensä toistakymmentä tuntia linja-autolla.
Puolustusvoimien omien lentokoneiden käyttö soittokunnan keikkamatkoilla on käytännössä toiveajattelua.
Monta vartioparaatikeikkaa Helsinkiin on Petri Ahon mukaan mennyt ohi, kun lentäjille on yhtäkkiä iskenyt jokin tärkeämpi "makkaranpaistopäivä".
"Soittotoiminta-aleemme käsittää 52 prosenttia Suomen pinta-alasta. Loput 48 prosenttia hoidetaan peräti viiden eri soittokunnan voimin. Rahaa meillä siis palaa, ja päivärahoja, koska virkaehtosopimusta täytyy noudattaa. Kenttäpuolen esimiehet ovatkin jo olleet huolissaan soittajien jaksamisesta."
Myös keikat Pohjan sotilassoittokunnan entisessä kotikaupungissa vähenevät tänä vuonna dramaattisesti.
"Muistaakseni esiinnymme Oulussa vain neljä kertaa."
Artikkelin lähde Kaleva