Artikkelin lähde Kaleva
Ilpo Koskela: Lautturi (Kalkkaro n:o 20 B). Lempo Kustannus 2013.
Alkujaan Italiasta liikkeelle lähteneet liuskamuotoiset, kullakin sivulla vain yhden stripin sisältäneet sarjakuvalehdet rantautuivat Suomeen 1950-luvun alkupuolella. Parhaimmillaan niitä ilmestyi meillä vajaa kymmenkunta, kaikki seikkailusarjoja.
Alan markkinoita hallitsi Tähti-Sarjat Oy: valtaosa sen liuskalehdistä keskittyi lännentarinoihin. Suosituin niistä oli Tex, myöhemmin Tex Willerinä tunnettu. Texin elinkaari oli myös liuskalehtien pisin, se kesti aina 1960-luvun puoleenväliin.
Suomalainen Lempo Kustannus elvytti pari vuotta sitten niin tuossa formaatissa julkaistujen sarjakuvalehtien kuin lännensarjojen perinteen Kalkkaro-lehdellään. Tuo kotimainen, Petri Hiltusen realistiseen sävyyn toteutettu western on tuttu sanomalehdistäkin, myös Kalevasta.
Kalkkaro-lehdellä on pienehkö, mutta vakaa muutaman sadan asianharrastajan tilaajakunta. Se takaa jatkuvuuden, lehteä on ilmestynyt jo yli 20 numeroa. Tilaajat saivat bonuksena äskettäin Kalkkaron numeron 20 B, joka sisältää tarinan Lautturi. Sen toteutti vieraileva taiteilija, oululainen Ilpo Koskela.
Kuten Kalkkaro-sarjakuvassa yleensä, on ote myös Lautturissa realistinen. Siinä näkyy Koskelan kiinnostus perinteeseen: hän harrastaa lännenelokuvaa ja -kirjallisuutta, ja on aiempien töidensä kautta keskittynyt yhtä lailla historiaan.
Alkujaan hän suunnitteli 1860-luvun Suomeen sijoittuvaa western-sarjakuvaa, mutta päätyi käsittelemään Lautturissa aihetta genren traditioiden mukaan.
32 stripin mitassa kerronta vaatii tiiviyttä, missä tekijä onnistuu. Tarina idän arkajalasta, joka on ajautunut länteen jokilautturiksi, etenee kohtuudella: käänteet ovat paikoin, etenkin loppua kohti melkoisen vauhdikkaita.
Vaikka Koskela päättää kokonaisuuden lehden mitoissa, siinä näkyy myös mahdollisuus jatkoon.
Kuten tavallista, Koskelan piirrostyyli on selkeää: vaikka hän nojaa pelkistämiseen, jälki ei käänny liian niukaksi. Juonenkuljetuksessa huomio kiintyy päähenkilön ulkopuolisuuteen valtaväestöön nähden, sen sijaan hänellä on ymmärrystä alkuperäiskansaan, intiaaneihin ystävyyteen asti.
Tuossa mielessä Lautturin tarina kantaa perinteisemmän tulkinnan lisäksi muistumia myös 1960- ja 70-lukujen lännenelokuvien näkemysten suuntaan.
Sauli Pesonen
Artikkelin lähde Kaleva