Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
kauhava Juha Ignatius avaa viisi vuotta sitten Kauhavan Härmästä ostamansa hirsitalon oven. Porstuassa tervehtii vanha vannesaha.
"Vannesaha on isoisäni jälkiperiä, tämä Härmän talo taas eräänlainen tyyssija ja työkalumuseo", hän kertoo.
Pirtin pöytä on Ignatiukselle pyhä. Se toimi työpöytänä, höyläysalustana sekä ruuvipenkkinä, kun Ignatius kaksi vuotta sitten rakensi kontrabassobalalaikan.
Balalaikan rungon Ignatius rakensi erityistä muottia käyttäen.
Muistona soitinrakentamisesta pöydässä on lukuisia porattuja reikiä, joihin Ignatius kiinnitti erilaisia pitimiä, jotka pitivät raidasta veistettyjä puunkappaleita paikoillaan.
Balalaikan kaikukoppa on liimattu kokoon joko seitsemästä tai yhdeksästä malliltaan viuhkamaisesta puun kappaleesta sekä isosta suorasta kantaosasta.
"Balalaikan muoto on kurinalaisen matemaattinen, sitä työstäessä ei voi improvisoida", kaksikymmentä sähköbassoa sekä monia sähkökitaroita rakentanut Ignatius myöntää.
Oululainen valokuvaaja-puuseppä oli haaveillut kontrabassobalalaikasta vuosikausia.
Ignatiuksen unelma alkoi toteutua, kun Vaasan kaupunki kaatoi Vaasan kirkkopuistikosta 2004 valtavan raitapajun.
Hänen kurikkalainen ystävänsä Esa Ristilä kuivatti satoja kiloja painaneen raitapajun tyvipöllin, josta Ignatius sai soittimensa soitinpuut.
Ignatius suunnitteli ja rakensi kontrabassobalalaikkaa puoli vuotta.
"Soitin on malliltaan konstikas eikä alkuperäisten piirustuksia ole julkaistu missään, minkä takia jouduin nöyrtymään monet kerrat sitä tehdessäni."
Ignatius löysi Suomesta kaksi huonokuntoista Lunacharskyn kontrabassobalalaikkaa.
Hän tutki, valokuvasi sekä mittasi soittimet, ja teetätti niistä lopulta 3D-mallinnokset.
"Tampereella rakennettiin sotien jälkeen kaksi kontrabassobalalaikkaa, joista toinen päätyi rekvisiitaksi ravintolan seinälle. Toisen kohtaloa ei tunneta."
Balalaikka kehitettiin 1700-luvulla kiertävien tsaarin ajan venäläisten viihdyttäjäryhmien suosimasta keskiaikaista luuttua muistuttavasta domra-soittimesta.
Varhaiset balalaikat saattoivat olla ovaalimaisia, keskiaikaisen luuttu-soittimen mallisia instrumentteja. Vuosikymmenten vieriessä instrumentti muuttui triangelin malliseksi.
Balalaikoilla ja domralla soittaa myös Oulun musiikkijuhlille saapunut pietarilaisyhtye Terem Quartet, joka julkaisi debyyttinsä Peter Gabrielin Real World Recordsille 1992.
"Haaveena on esitellä soitin yhtyeen basisti Mikhail Dzudzelle", Ignatius innostuu.
Kontrabassobalalaikassa Ignatiusta kiehtoo omintakeinen piiskaava soittotapa sekä instrumentin muheva sointi.
"Basistin plektra on luottokortin kokoinen jäykkä nahkalätkä, joka kuuleman mukaan on kaikkein aidoimmillaan leikattu armeijan saappaan pohjasta."
Helsinkiläisessä mainoskuvaamossa teollisuuskuvaajan uransa 1978 aloittanut Ignatius tallensi valokuviin kontrabassobalalaikan työvaiheet.
Hän on myös valokuvannut muiden muassa edesmenneen oululaisen Utria Valkaman rakentamien harvinaisten Utria-kitaroiden ja bassojen mallit Ikaalisten soitinrakennuskoulun opettaja Rauno Niemisen pyynnöstä.
"Kuvasin kokoelmat, Rauno taas otti soittimista mitat."
Artikkelin lähde Kaleva