Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Vähänpä aavisti arkkitehtuurin lehtori Raimo Ahonen, kun opiskelijajoukkoineen 1998 Aunuksen Karjalaan kävi.
Arkkitehtuurin historian laboratorion mittauspiirustus- ja inventointikurssin päämääränä oli opettaa arvottamaan ja arvostamaan vanhaa rakennuskantaa.
Jalkautumisesta pieneen Kinnermäen kylään syttyi kuitenkin syvällisempi suhde: 2001 perustettiin Kinnermäen Ystävät, joka tukee karjalaisen puuarkkitehtuurin rakennusperintöä ja ainutlaatuisia aunuksenkarjalan livvikoiden kyläyhteisöjä, joissa kulttuuri on vielä elävää.
Ahonen on tarttunut näiden vuosien aikana muuhunkin kuin jokavuotisissa talkoilla tehtävissä korjaustöissä tarvittaviin työvälineisiin. Parantumattomana dokumentaristina hän on koko ajan valokuvannut laulumaita.
Raimo Ahosen suhde Kinnermäkeen ja sitä ympäröivään Karjalaan, ihmisiä ja eläimiä unohtamatta, on tiivistynyt nyt näyttäväksi valokuvateokseksi Sellanen elämä Karjalas.
Millaisia ajatuksia Kinnermäki ensivierailulla nosti?
Vastauksen saa, kun Ahonen kääntää esiin kirjansa prologin ja sen kuvat.
"Pieni 17 rakennuksen ja tsasounan kylä yhden lyhtypylvään valossa. Se oli jollakin tavoin pelottava, jännittävä, välittömästi herätti monenlaisia tuntemuksia", Ahonen kuvailee.
"Seuraava päivä kun valkeni, se oli kuin paluuta jonnekin 1950-luvun suomalaiseen maaseutumaisemaan. Se harmaus, ne pyöröhirsitalot."
Hyppy modernista kaupunkikulttuurista karjalaiseen kylään oli hämmentävä. "Mutta ennen kaikkea mieli oli täynnä odotusta, jännitystä ja intoa. Saisi nähdä enemmän!"
Ahosen taidot graafisena suunnittelijana on tunnustettu lukuisissa tietokirjahankkeissa. "60 teoksen jälkeen julkaisen oman opuksen. Eikö ollut jo aikakin?" Ahonen kysyy kurillaan.
"Koska kirja ei ole raportti eikä tieteellinen julkaisu, se ei myöskään ole objektiivinen totuus Karjalasta. Mutta ei myöskään totuuden vastainen", hän määrittelee.
Ahonen korostaa, ettei ole kokenut tarpeelliseksi kuvata surkeutta, joka rajantakaisen maailman nykypäivään kiinteästi liitetään.
"Sitäkin olisi - mutta ei täältä tarvitse mennä kauaksi kohdatakseen vastaavaa", hän toteaa kotonaan Oulun keskustan tuntumassa.
"Ihmisiä kuvatessani minulla on ollut lähtökohtana kunnioitus kuvattavia kohtaan. Kirjassani on kysymys luovasta dokumenttivalokuvauksesta, se on tulkinta kohteestaan. Kirjani on itsenäinen, luova kokonaistaideteos, jota tukee oma, vuosien aikana hioutunut tyyli kirjan graafisessa muotoilussa ja typografiassa."
Kirjan johdannon on tehnyt arkkitehti Kari Niskasaari, joka on kulkenut Ahosen kanssa Kinnermäet ja kunnaat yhtä jalkaa.
Toinen tekstianti on Antti Haneliuksen matkakertomus Kinnermäestä.
"Hauskaa on, etten tunne koko miestä", Ahonen yllättää.
Espoolainen Kinnermäen-kävijä, jonka artikkeli ilmestyi alunperin Kinnermäen Ystävät ry:n nettisivulla, osuu tunnoissaan yksiin Ahosen ja kumppaneiden kanssa toteamalla, miten jo kerta Kinnermäessä jättää lähtemättömän syvän jäljen.
Muutoin teoksessa puhuvat vain Ahosen kuvat.
"Huomaan itse nyt, kuinka jokaiseen kuvaan olisi voinut liittää pitkänkin tekstin. Halusin niihin kuitenkin vain kuvauspaikan ja ajankohdan", Raimo Ahonen toteaa.
"Muutama täydentävä kuvateksti on Kari Niskasaaren ajatuksia."
Lähestymistapansa Ahonen sanoo olevan elokuvallisen.
"Filmihulluna olen aina ollut kiinnostunut ranskalaisen elokuvan humanismista. Haluan päästä ihmisiä, kuvattavia, lähelle. Tuoda heidät osaksi maisemaa, osaksi ympäristöä."
"Kävin läpi yli 4 000 kuvan negatiivit, skannasin yli 800, kirjaan päätyi 148 kuvaa."
Teos sisältää itse asiassa kolme pienempää kirjaa, Kinnermäki, Aunuksen harmaa ja Takaisin Karjalaan, tekijä huomauttaa.
"Sitten mietin, miten saan rakennettua kokonaisuuden. Miten toimin sisällöllisesti, taiteellisesti ja visuaalisesti."
Ahosen metodi oli karsia ja karsia. Jossain vaiheessa tuli tunne, että tässä se olisi.
"En halunnut enää poistaa yhtään, en lisätä."
Jotain muutakin Karjala-projektissa on historiallista kuin kohde: kirjassa ei ole yhtäkään digitaalikameralla otettua kuvaa.
"On eri asia paneutua filmiliuskojen maailmaan, tutkia ja löytää asioita, joita muutoin ei havaitse."
Harvoin käytettyä on myös painotekniikassa. Stokastinen rasteri, jota teoksen painanut Erweko Oy käyttää joskus korkealuokkaisissa painotöissä, muistuttaa Ahosen mukaan filmin raetta
"Halusin jäljen olevan mattapaperilla karheampi, monet värikuvatkin ovat lähempänä mustavalkokuvaa."
Kinnermäki löytyi aikanaan vähän sattumalta, kuin piilosta. Kylä on ainutkertainen, ja vain yksi vastaavanlainen on säilynyt Vienan Karjalassa.
Tämän erityislaadun tunnustavat myös Karjalan tasavallan viranomaiset: Kinnermäki on saanut vastikään suojelustatuksen.
Elävä Kinnermäki ja kontaktit sinne ovat Raimo Ahoselle hyvin tärkeät.
"16 vuoden ajan on ollut helkkarin hienoa nähdä tämä kaikki Karjalassa. Kylät eivät ole vain vanhojen mummojen hautausmaa!"
Artikkelin lähde Kaleva