Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Laine Kaleva
Oulu Karjasillan tonteille on noussut rakennuksia, jotka voivat sinänsä olla hienoja ja komeita, mutta monen mielestä täysin eri linjassa vanhan Karjasillan rakennuskannan kanssa.
Alueelta on purettu viisi alkuperäistä asuinrakennusta kymmenen vuoden aikana. Purkulupien perusteena on ollut talojen huono kunto, joka on ollut seurasta joko pitkästä tyhjillään olosta tai korjaustöissä tapahtuneista erehdyksistä.
Purkuluvista on käyty pitkä paperisota. Rakennusvalvonnan, museon ja Ely-keskuksen kanssa on väitelty siitä, onko rakennus todella ollut purkukunnossa vai ei. Käytännössä mitään keinoa estää talojen purkamista ei kuitenkaan ole ollut.
Useammallakin taholla ollaan huolissaan alueen ainutlaatuisuuden säilymisestä. Karjasilta on ollut Oulun helmi - yhtenäinen, arvokas jälleenrakennuskauden asuinalue.
Uutta, suojelun huomioon ottavaa kaavaa on toivottu pitkään. Nyt sellainen on luvassa.
Viime vaiheessa painetta on tullut erityisesti ely-keskuksesta, joka on edellyttänyt Karjasillan kaavan ajantasaistamista sen arvon mukaiseksi, kertoo asemakaava-arkkitehti Ritva Kuusisto.
Työ on tarkoitus saada vireille tänä keväänä.
Edessä on vaikea ja ainutlaatuinen urakka. Suojelua mietitään harvoin näin laajana kokonaisuutena. Yleensä kyse on yksittäisistä taloista.
Kuusiston mukaan perusasia on ennen kaikkea purkamisen välttäminen.
"Rakennuksen aitous on materiaalien aitoudessa, näin opetti Panu Kaila yliopistossa, ja se on erittäin hyvin sanottu."
Jos purkamiseen kuitenkin on päädytty, jotain tulee tilalle. Suojelukaavan myötä uuden rakentamisessa kysytään myös museon mielipidettä. Nyt sitä kysytään vain purkamisesta.
Karjasillalle on ehtinyt nousta hyvin monenlaista uutta. Mielipiteet siitä, mikä on onnistunut ja mikä ei, vaihtelevat.
Uudesta kaavasta halutaan enemmän tukea siihen, mitä saa rakentaa.
Katukeskusteluissa pohditaan myös sitä, ovatko säännöt kaikille samat. Joissakin tapauksissa vapauksia koetaan olevan enemmän kuin toisissa.
Ovatko alueen rakentamistapaohjeet muuttuneet, kysytään.
Karjasiltalainen Mauri Korhonen ihmettelee, miten rintamamiestalojen kylkeen on annettu rakentaa lisärakennuksia, jotka kooltaan ja muodoltaan häpäisevät alkuperäisen rakennuksen.
Hän epäilee vahvasti, ettei jo purettujen rakennusten kuntokaan ollut niin huono kuin on annettu ymmärtää.
"Rintamamiestalot on rakennettu puupalkeista ja lyhemmistä tai pidemmistä laudanpätkistä, kutterinlastuista ja pienestä määristä betonia ja kiviä. Jos hometta on johonkin syntynyt, vaurioitunut kohta voidaan aina korjata."
Korhonen toivoo, ettei Karjasillalla tehdä samaa virhettä kuin Tampereen Pispalassa ja Helsingin puu-Käpylässä. Niissä alueen tarina pilattiin pois.
Museovirastoakin on pyydetty hätiin. Se vieritti pallon Pohjois-Pohjanmaan museolle, josta kulttuuriperintötyönjohtaja Pasi Kovalainen kertoo, että uutta kaavaa on sielläkin toivottu.
Myös Kovalainen on selkeästi vanhan ja aidon kannalla, mutta jos uutta rakennetaan, sen ei hänen mielestään ole pakko olla yksi yhteen vanhan kanssa. Sen on vain sovittava sen kanssa yhteen. Kerroksellisuus kuuluu elämään.
Korjausrakentamisen asiantuntija, yliopistonlehtori ja arkkitehti Anu Soikkeli on vaatinut Karjasillalle suojelukaavaa jo toistakymmentä vuotta. Hän pelkää, että vanha Karjasilta ehtii ennen sitä murentua pala palalta ja talo talolta.
"Ilman suojelukaavaa Karjasillan nykyiset korjaustapaohjeet ovat vain hurskaita toiveita alueen säilymisestä, ja alue, joka muutama vuosi sitten valittiin maamme parhaimmaksi asuinalueeksi, on vaarassa kadota."
Tarkastusarkkitehti Esa Kauppi Oulun rakennusvalvonnasta myöntää, että nykyinen kaava on suojelun kannalta ongelmallinen. Tulkinnanvaraa on. Erityisesti tämä koskee lisärakentamista. Ohjeet ja tavoitteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet miksikään.
Se, kuinka paljon uutta Karjasilta kestää, puhuttaa nyt alueella niin paljon, että siitä keskustellaan myös asukasyhdistyksen seuraavassa kokouksessa 20. maaliskuuta.
Artikkelin lähde Kaleva