Hyvin potkii Äite ja Harmo

Harrastajateatteria
Raahen Teatteri: Suomen hevonen. Teksti Sirkku Peltola. Ohjaaja Toni Kettukangas. Rooleissa Liisa Männistö, Tero Länkinen, Suvi Mattila, Anne Kallio-Oinas, Jonna Nurmela, Jussi Kononen, Hennakaisa Kinnunen. Seuraavat esitykset 26.3., 28.3. ja 29.3. kello 19 ja 30.3. kello 17.

Suomen hevonen ei toivottavasti koskaan kuole sukupuuttoon - ei kansallishevosrotuna eikä EU:n byrokratiaa ja maaseudun murrosta irvivänä näytelmälajina. Peukut pystyyn, ettei semmoista direktiiviä keksitä!
Näytelmäkirjailija Sirkku Peltolan Suomen hevonen (2004) on jo klassikko. Teksti riisuu katsojan valjaista kerta kerran jälkeen. Sisältö on rutkasti herkullisempaa kuin ne lihapullat, joita Harmosta ja naapurin raukoista ruunavainajista jauhetaan.
Aikakaan ei ole järsinyt näytelmän tuoreutta.
Rahat tai hevoset, muuten on Sisilian mafia niskassa! Tilanteet liesualaisella tilalla kehittyvät niskavuorelaisista tunnelmista jännitysnäytelmän suuntaan.
Raahen Teatterin valttina ovat hyvin istuvat roolivalinnat. Pitkään aikaan ei ole tullut vastaan niin karismaattista Äiteä kuin Suvi Mattila. Hän on tehokkaampi puhekone kuin tv:stä tuttu Ville Haapasalo, ja se on paljon se. Matriarkka Mattila pääsee oikein käyntiin sen jälkeen kun arkkuhillot nyysitään mikroaaltouunista.
Suomen hevonen on Toni Kettukankaan ensimmäinen ohjaus Raahen Teatterin johtajana. Hän toteaa valinnan viittaavan siihen, millaista ohjelmistoa on luvassa myös jatkossa.
Hyvä, jos se puree kuin tämä.
Peltolan teksti ei ole myöskään ongelmaton. Vaikeus on virittää yhteen kärpäspaperien hiljaisuus ja Brysselin kaavakeviidakon aikaansaama meteli.
Miten esittää jahkailua ja saamattomuutta niin, ettei se muutu tylsäksi? Kyllin pitkälle viety tyypittely auttaa. Tero Länkisen Lassi-isä ja Jussi Konosen Kai-poika ovat vaaravyöhykkeellä.
Naisia tämä näytelmä suosii. He ovat hissukkamaisuudessaan niin äärilaitaa, että tuppaavat jo kiinnostamaan. Liisa Männistön Aili on aika harmaa, mutta Anne Kallio-Oinaksen Mervi ihan Sari Mällisen luokkaa Kom-teatterin kantaesityksessä.
Eeva Kauppinen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva