Artikkelin lähde Kaleva
Johannes, Johannes ja Paavali. Oulu Sinfonia johtajanaan Johannes Gustavsson. Solistina Paavali Jumppanen, piano. Madetojan salissa Oulussa 27.3.
Oulu Sinfonian heikkous on historian hämäristä saakka ollut sävyttömyys. Se on vaivannut yhtälailla jousia kuin puhaltajia varsinkin suurilla volyymeillä päästeltäessä.
Soitosta on helposti tullut kovaa ja päälle käyvää, jopa tahattomasti aggressiivisen kuuloista.
Kapellimestari Johannes Gustavssonin Ouluun tulon jälkeen tässäkin suhteessa on alkanut tapahtua selvää kehitystä.
Ja missäpä se voisi paremmin tulla esille kuin Johannes Brahmsin musiikissa, joka kaiken lisäksi on kuin Madetojan salin romanttiseen akustiikkaan tehtyä.
Paavali Jumppasen taidot pianistina tiedetään laajalti eikä hän pettänyt odotuksia. Musiikillisen ajattelun kirkkaus, flyygelin sävyjen täydellisyyttä hipova hallinta ja nuorekkaan luonteva yhteistoiminta orkesterin kanssa leimasivat Brahmsin Pianokonserttoa nro 2 B-duuri.
Orkesterillekin konsertto asettaa yhteissoitollisia haasteita. Pääosin ne selvitettiin tyylikkäästi, vaikka loppupuolen herkimmät jaksot eivät kaikki menneet ihan hakematta putkeen.
Brahmsin Sinfoniasta nro 1 c-molli Gustavsson oli päättänyt tehdä niin dynaamisen ja värikylläisen kuin Oulu Sinfoniasta vain irtoaa.
Hyvin lähelle optimitavoitetta hän ylsikin panostettuaan orkesterilaisten myötävaikutuksella musiikin virtaukseen ja syvän sävymaailman hallintaan. Sinfonia tarjosi korville harvinaista balsamia, jota on lupa toivoa lisää.
Tähän yhteyteen sopii pieni aiheeseen liittyvä anekdootti, joka kuvaa orkesterin nykytasoa silloin, kun taivaan merkit sattuvat torstai-iltaa vastaavalla tavalla kohdilleen:
Eräs tunnettu helsinkiläinen musiikkiasiantuntija kertoi kuunnelleensa autoradiosta hienoa konserttia, jonka hän arveli tulevan Wienistä tai jostakin vastaavasta paikasta.
Kiinnostuneena mies jäi varta vasten odottamaan autoonsa teoksen loppumista, jotta saisi tietää, kuka soitti ja missä.
Hän ei ollut uskoa korviaan, kun kuuluttaja kertoi, että kyseessä oli Oulu Sinfonian konsertti suoraan Madetojan salista.
Olkaamme siis syystä ylpeitä orkesteristamme ja vaatikaamme siltä aina vain citius ja altius, muttei välttämättä enää fortius. Sitä kun on jo kuultu.
Esko Aho
Artikkelin lähde Kaleva