Kuoro kasvatti kansalaiseksi

Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu "Eikö kuvaa voisi ottaa oppilaiden kanssa", Rajakylän koulun musiikin lehtori Ilkka Eskelinen kysyy.
Pyyntöön on helppo suostua, kun tietää entuudestaan, miten tärkeäksi hän työnsä opettajana ja kasvattajana kokee.
"Tulee käytettyä hyväksi ne opit, jotka itselle samanikäisenä annettiin."
Haastattelijalle jäi myös hyvin muistiin, kun päivänsankari muuan vuosi sitten kertoi halunneensa valmistuttuaan palata takaisin kotikaupunkiin.
"1990-luvun alussa musiikinopettajille oli todella paljon paikkoja, mutta Oulun valitsin siksi, että tunsin kaupungin, ihmiset ja kulttuurielämän. Se olisi ollut todella iso paketti opeteltavaksi jossain muualla."
"Ja olihan tämä kuorojen kaupunki!"
Ilkka Eskelinen näet on kuoroihminen jos joku.
Hän on niitä, joita koskee Otto Kotilaisen Näin unta kesästä kerran -sekakuorosovitukseen kirjattu lisämääre "muutama kirkkaampi tenori".
Ilkan kuoroura alkoi äskettäin edesmenneen Antero Alikosken luotsaamissa Ynnin Pojissa kymmenen ikäisenä.
Siellä opittiin laulamisen lisäksi ryhmässä toimimista, annettiin oivat valmiudet aikuiselämälle.
Monella tapaa tärkeäksi tulleesta poikajoukosta muodostui myös ensimmäinen näkyvämmän musiikin tekemisen paikka, Kaarle-kvartetti, jonka toista tenoria Ilkka lauloi yhtyeen kymmenvuotisen toiminnan ajan.
Kuororivistöstä Eskelinen on tavattu viime vuosina harvemmin hänen asetuttuaan kuorojen eteen. Esimerkiksi ylioppilaskunnan sekakuoroa Cassiopeiaa hän johti kymmenen vuoden ajan.
Viisi vuotta sitten perustettu Kaikukuoro on nykyinen luotsattava.
"Se syntyi entisten cassiopeialaisten pyynnöistä saada laulaa kevyempää kuoro-ohjelmistoa. Aikansa kun pyytelivät, suostuin", Eskelinen selittää.
Toukokuussa Kaikukuoro matkaa Berliiniin kansainväliselle popkuorofestivaalille ohjelmistolla, jossa on Totoa, Abbaa, soulia ja Beatlesia.
Kuoronjohtajana hän jatkaa poikasena saamaansa mallia. "Antero näytti, miten tavoitteisiin päästään."
Vapaa-ajan pääharrastus on perhe: kaksi kouluikäistä tytärtä ovat etusijalla musiikki- ja liikuntarientoineen.
"Harrastukset opettavat - esi-
merkiksi näen vanhemman tyttären muodostelmaluistelun samanlaisena kasvatuspaikkana kuin Ynnin Pojat oli itselle."
Lasten ja nuorten on opittava perusolemista, hän korostaa. "Opittava, miten ihminen on!"
Tämän Eskelinen huomasi äskeisellä Itävallan-laskettelumatkalla.
"Itävaltalaisnuoret tervehtivät vieraita eivätkä istu ravintolassa lippalakit päässä. Opettajuus heräsi: meidänkin on annettava käytöskasvatusta."
Lapista on tullut perheelle tärkeä paikka ympäri vuoden. Suksilla liikkumisen lisäksi he retkeilevät luonnossa.
"Luontoon opin hakeutumaan äitini vetämänä. On pitänyt puolukkaa poimia!" Ilkka nauraa.
Omakotiasujana harrastamista riittää myös talonmiehenä. Ilkka Eskelinen on onneksi niitä, joille toimeliaisuus on toinen luonto.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva