Tässä ryhmässä kaikki äänet lasketaan

Carita Forsman Kaleva
Oulu Kun tämä juttu ilmestyy, istuu kuvassa oleva porukka matkalla Helsinkiin - väsyneenä mutta luultavasti onnellisena.
Eilen oli uuden 201Nyt-levyn julkaisukeikka Oulun Nelivitosessa, se se myi etukäteen itsensä moneen kertaan loppuun.
Torstaina bändillä oli aikaa kerääntyä treenikselle, ennen virallisten julkaisukiireiden alkua.
"Pikkasen jännittää", hymyilee Tommi Torvikoski, joka on paremmin tunnettu Olli PA:na.
"Meillä on aina ollut kotikaupungin tuki takana ja se on ihan mahtavaa", hän jatkaa.
Lyhyt esittely lienee paikallaan: Funksons on kahdeksanhenkinen hiphop-rap-funk-kokoonpano. Aiemmin ryhmä tunnettiin nimellä Olli PA & Funksons, mutta selvyyden ja bändisynergian vuoksi nimi lyhentyi Funksoniksi. Edellinen, debyyttilevy Laiva lasipullossa julkaistiin vuonna 2010.
Aitojen instrumenttien takaa löytyy joukko, nuoria huippusoittajia, joilla usealla on taustat muusikkoperheestä. Edessä Olli PA:n lisäksi räppää kaksi MC:tä: Maailman Matti (eli Matti Kemi) ja Rikihatka (eli Riku Viitanen). Heidän vieressään on naisvokalisti Tanja Torvikoski, Tommin isosisko. Takana uusin kiinnitys, basisti Ville Varanka, rummuissa Niko Konttinen, koskettimissa Lasse Rasinkangas ja kitarassa Jesse Heikkinen.
"Kaikki meistä soittavat lisäksi useissa muissa kokoonpanoissa, mutta kun tämä ryhmä kokoontuu, se on aina kun tivoliin tulisi. Ihan yhtä hauskaa", sanoo Olli PA.
Vaikka bändissä on sisaruksia ja menestyneiden muusikoiden jälkeläisiä, on ryhmä yllättävän homogeeninen. Kaikki päätökset tehdään yhteistuumin äänestämällä.
"Ei tässä kukaan pääse kukkoilemaan. Jos idea on paska, niin se on paska. Jos tulee jotain erimielisyyttä, niin sitten käsiäänestetään ja se on sitten siinä", sanoo Olli PA.
"Meillä on diktatuurin omainen demokratia, jossa jokainen ääni ratkaisee", lisää Lasse Rasinkangas.
Ryhmän yksi mielenkiintoinen jäsen on Tanja, joka joutui aikoinaan lunastamaan paikkansa räppäävässä poikaporukassa, vaikka olikin jo silloin "kokenut ja osaava tekijä", kuten itse asian kuvailee.
"Ja oikeastaan joudun tekemään sitä yhä edelleen", hän naurahtaa. Hän tuli mukaan veljensä toiveesta, mutta vasta tällä uudella levyllä hän on ollut enemmän musiikillisesti läsnä.
"Kyllä me vielä laitetaan tuo Tanja räppäämäänki", huomauttaa Rikihatka.
Muiden soittajien mielestä sisarussuhteet toimivat bändin sisällä hyvin.
"Noilla on niin hieno suhde toisiinsa, että se on oikeastaan hieno lisä tähän systeemiin", sanoo Rasinkangas.
Isosisko suhtautuu pikkuveljeensä ylpeällä suojeluvuudella.
"Tomppa on aina ollut sellainen poika, jolla on nenä kiinni Aku Ankassa 24/7. Olihan se minulle ja vanhemmilleni ihan täys yllätys, kun nähtiin poika ensimmäisellä räppikeikalla vuosia sitten Foxian lavalla. Hänestä huokui jo silloin voimakas karsima, että meillä loksahti suut auki", Tanja muistelee.
"No, ei se ihan niin mennyt. Mulla oli pipo syvällä päässä ja käsi taskussa, ja jännitti", naurahtaa Olli PA.
"Mutta olin pitkään meidän suvun ainoa mies, joka ei harrastanut musiikkia ollenkaan", hän lisää.
Oulun murteella räppäävä Funksons on huippuesimerkki tällä hetkellä nousussa olevasta Oulu-räpistä ja ylipäätään räp-musiikista.
"Jos katsoo albumilistan top kymppiä, niin siellä on kuusi räplevyä. Silti se on radiosoitossa hieman aliedustettuna", sanoo Olli PA.
"Meilläkin oli pari singlejulkaisua, muttei niitä hirveesti radiossa ole kuultu", lisää Tanja Torvikoski.
"Oulu-räppi on kuitenkin tällä hetkellä todella kiinnostavaa ja vahvassa nousussa. Sen sisällä tapahtuu eniten ja onneksi me bändinä olemme liikkeellä juuri oikeaan aikaan", hän jatkaa.
"Hiphopista on tullut salonkikelpoista ja se on syrjäyttämässä perinteistä rockmuusiikkia", lisää Rasinkangas.
"Juttelin jokin aika sitten junassa erään vanhemman naismatkustajan kanssa erittäin asiallisen ja mielenkiintoisen keskustelun räp-musiikista. Se oli hienoa", lisää Maailman Matti, joka asuu tällä hetkellä Tampereella.
"Verrattuna Ouluun, sieltä on mahdonta löytää esimerkiksi treenikämppiä. Oulussa homma toimii", hän sanoo.
Nyt bändi on siis matkalla Helsinkiin, osa junalla, osa autolla. Iso orkesteri ei yhteen autoon mahdu, bussi on toivelistalla.
"On oikeastaan hauskaa mennä soittamaan jonnekin, missä meitä ei niin hyvin tunneta. Hoidetaan vaan homma kotiin, niin siinä yleensä käy", orkesteri tuumaa.

Artikkelin lähde Kaleva