Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Ilo, hymy ja leikki - mutta täysin tosissaan. Siinä kirjailija Pauliina Vanhatalon sivuprojektin lähtökohta ja sen tuloksena kaksi toisenlaista teosta.
Vanhatalon toinen Veera Vaahteran nimellä kirjoittama viihderomaani ilmestyi maaliskuun 1. päivänä.
Vanhatalon alter ego on julkisalainen. Hän itse tuntuu selvästi nauttivan kaksoisroolistaan.
"Kustantaja toivoi avoimuutta eikä minulla ollut mitään sitä vastaan. Olin ajatellut, että totuus Veerasta karkaisi varmaan viiden vuoden sisään."
Vaahtera-kirjojen muodon suhteen Vanhatalo ei niinkään ole kunnianhimoinen, sisältö on tärkeämpää. "Romanttista komediaa, joka virkistää mutta myös haastaa."
Lukijat ovat kiitelleet Vaahtera-kirjoja iloisiksi ja kepeiksi - juuri mitä ns. chick lit -kirjallisuudelta odotetaankin. Kollegat ovat olleet yhtä lailla kannustavia.
"Jos lajityyppi ei vedä, sitä
ei voi tunkea vastahakoisen kurkusta."
Pauliina sanoo osan Veera Vaahterana olemisen iloa olevan toisenlaisen palautteen saamisen. "Lukijat kertovat nauraneensa makeasti, ahmineensa kirjan ilolla."
Veera Vaahteran kolmas teos on juuri jätetty kustantajalle ja Vanhatalo uumoilee sen olevan kaupoissa vuoden kuluttua.
Joskus Pauliinan kävi mielessä ohimenevä ajatus, että olisi kiva kirjoittaa viihdettä. Se kuitenkin jäi.
Viimeisin romaani Korvaamaton (Tammi 2012) oli projektina niin uuvuttava, että aika oli kypsä toisenlaiselle tekstille.
"Korvaamattoman teema, kärsimyksen korvaamisen ongelma ja kohtukuolema, ja rankan aineiston pitkä keruu väsyttivät. Itse tarinakin vei paljon voimia."
Kirjoittamisen tarve oli kova kaikesta huolimatta. Samalla tuli tunne siitä, että piti saada lähteä luomaan toisenlaisesta tunteesta, ilosta.
"Tunsin, että ilo vahvistaa."
"Vaahtera-kirjat palauttivat kirjoittamiseen liittyvää keksimisen iloa, vapaan pudotuksen tuntua."
Kotimaista naistenviihdettä tuntevat tiedostavat Vanhatalon esikuvan erinomaiseksi: Hilja Valtonen.
Nasevat, pärjäävät tavalliset suomalaisnaiset ovat saaneet uuden tulemisen Veera Vaahteran kynästä.
Varaventtiilit ja Vaimokkeet ja muut Vanhatalo sanoo lukevansa aina uudestaan.
"Minulle muodostui Valtosen teoksista tietynlainen tunnesuhde, koska tutustuin niihin herkässä iässä. Nyt ne ovat minulle turvakirjallisuutta - sitä johon tartun palatakseni tuttuihin tuntemuksiin.
Valtoset ovat kestäneet aikansa, koska niissä on huumoria, Vanhatalo sanoo.
"Uskon että moni vakavampi aikalaiskirja ei tavoita samalla tavoin enää lukijoita."
Vanhatalo on Vaahteroineen siirtänyt luomistilansa äskettäin Kansankadulta Klubitaloon. Ouluun Vanhatalo asettui perheineen 2007 ja on viihtynyt. Oulu on mahdollistanut elämänvalintoja, ja sukuakin on lähellä.
"Minulla ei ole selviä paikallisjuuria. Välillä kadehdin niitä, joilla on selkeämpi suku- ja murreidentiteetti. Toisaalta kun ei ole paikallisidentiteettiä, on vapaus."
Siksi valmisteilla oleva viides romaani onkin poikkeus.
"Päähenkilö on asunut ikänsä Oulussa."
Artikkelin lähde Kaleva