Artikkelin lähde Kaleva
Arja Mikkola
Jukka-Pekka Moilanen kuvat
Kaleva
Lumijoki Kun kutsu kävi, runsaat puolentuhatta vierailijaa suuntasi perjantaina Lumijoelle kohti Suteloiden maitotilaa. Uusi, lähes satametrinen pihattonavetta on valmis. Ilmassa on makkaran tuoksua ja suuren juhlan tuntua.
Nämähän ovat kuin pienimuotoiset maatalousmessut. Kaikki tuntevat toisensa. Tuote-esittelijät ovat rivissä esitteineen. Pankkikin on täällä ja vihreä lehmä. Miina Äkkijyrkän nauta toivottaa kankaalla tervetulleeksi.
Diat kertovat yli satavuotisen tilan historiasta. Tämä on jo neljäs navetta Markkulan tilalla.
"Näitähän tulee entistä harvemmin, mutta sitä isompia", toteaa pääsuunnittelija Olavi Ojanperä.
Tulokkaat tallustavat tungoksessa pitkin ruokintapöytää. Samoilta sijoilta lehmät tulevat siis syömään. Päiden yllä odottaa käyttöönottoa mattoruokkija, joka varisuttaa energia-apetta ja väkirehua pihatossa vapaana liikkuville asukeille.
Isäntäpari, Sisko ja Kaarlo Sutela, ottaa halauksia rennosti vastaan.
"Sitäpä näkkee onnistaako tämä", toteaa isäntä onnittelijoille.
Lehmiä hulppeisiin tiloihin mahtuu 140. Vanhassa navetassa odottelee muuttoa 55 lypsävää.
"Huomattavasti lisätään lypsykarjaa. Isohan se päätös on, mutta pakko tehdä, että turvataan jatkuvuus", isäntä kertoo.
1,7 miljoonan euron investointia on mietitty ainakin kolme vuotta. Työmäärää on tarve järkeistää. Nyt työpäivä alkaa kello kuusi ja loppuu iltamyöhällä.
Nuoret eivät enää näille töin lähtisi. Vanhin poika joutuisi yrittäjätaipaleen alussa liian koville investointien kanssa.
Pasmat ovat selvät. "Pitää saada 10 vuodessa velat siliäksi."
"Hirviä byrokratia, ressi se on", isäntä tosin tuskailee paisunutta kirjanpitoa.
Joka kuitti on kopioitava ely-keskusta varten, että investointituet heltiäisivät.
Lehmä on toivottoman perso ekstraherkuille, joita lypsyrobotti tarjoilee.
Ensin lehmä tarvitsee lypsyluvan. Korvasiru valvoo sitä, että älyportti avautuu vasta, kun maitoakin on luvassa.
Robottikäsi pesee utareet lämpimällä vedellä ja kuivaa ilmasuihkulla. Sitten kamerasilmä ja kaksi laseria ujuttavat lypsimet paikalleen.
"On kuin vasikka pukkaisi", kuvailee ruotsalaisen DeLavalin aluevastaava Esko Mäntylä lehmän tunnelmia lypsyrobotissa.
Lypsytapahtumaan kuluu noin 10 minuuttia. Parhaat lypsävät kiilaavat herkkurehun äärelle jopa kolmesti vuorokaudessa.
Mäntylän mukaan lypsyrobotti nostaa maidontuotantoa 10-20 prosenttia. Valtaosa uusista navetoista varustetaankin jo robotein. Seudullakin niitä on 80.
"Ihanalta näyttää", huokaa 60 lypsävän maitotilallinen Anna Kurkinen Lumimetsästä Raahesta.
Uusi navetta olisi hänelläkin haaveena, mutta sitä varten vaaditaan ensin peltoa rehua ja lannanlevitystä varten.
Kurkinen nauttii avarasta tilasta ja tarkkailee ammattilaisen kokemuksella ilmanvaihtoa ja valaistusta. "Vastasyntyneille on tarjolla yksilöparsia. Jos vasikat ovat hyvin hoidettuja, se kantaa hedelmää."
"Tämä on käytännöllinen. Eläimillä on väljyyttä kulkea", sanovat Tapani ja Armi Nikola.
Siikajoen kylältä tulleilla on ollut robottinavetta vuodesta 2005.
"Ei työ lopu, mutta työn luonne muuttuu", Armi Nikola kertoo.
Siivoamista riittää aina. Robotit ja juoma-altaatkin on pestävä.
Vielä ei varsinaisia asukkeja näy. Hulina veisi lehmiltä hermot.
Pienet "lehmäset" muuttavat tiloihin ensi viikolla ja lypsävät seuraavalla. Hieman jännittää se, miten lehmät sopeutuvat.
"Lehmä on arka, se pelkää kaikkea uutta", toteaa emäntä Sisko Sutela.
Kun paikat on puhdistettu, emännän toiveena olisi, että joskus aikaa jäisi konsertille, ystäville, lukemiselle ja taiteelle.
Artikkelin lähde Kaleva