Artikkelin lähde Kaleva
Eila Rytkölä. Lääkintöneuvoksetar Eila Rytkölä kuoli 16. maaliskuuta synnyinkaupungissaan Oulussa.
Hän oli syntynyt 22.3. 1917. Monen sukupolven ihailema siro ja elegantti kaunotar syntyi Kardigin, sittemmin Kaarremaan, kirjaltajaperheeseen Kakaravaaralle.
Lähettyvillä asuneesta ensirakkaudesta Aake Ahosta tuli Eilan ensimmäinen aviopuoliso. Nuori luutnantti kaatui Lapin sodassa 1944 ja Eilasta tuli 27-vuotiaana kahden pienen lapsen yksinhuoltaja sekä miehensä firman Oulun Konttorikone Oyn omistaja ja toimitusjohtaja.
Kunnostaan koko elämänsä ajan hyvää huolta pitäneen Eilan tenniksessä nyrjähtänyt nilkka johdatti elämänmuutokseen, kun jalkaa hoitaneesta lääkäristä tuli toinen aviomies. Mies oli kirurgi Ilmari Rytkölä.
Liitto kahden sairaalan, Diakonissalaitoksen ja Oulun sotilassairaalan, johtavan ylilääkärin, kanssa teki kiireisestä liikenaisesta koko kaupungin tunteman seurapiiriemännän. Eila Rytkölän elämä sisälsi tästä eteenpäin ulkomaanmatkoja, huvilaelämää Hangossa, paljon juhlia ja yhdistyksiä. Avioliitto päättyi Ilmari Rytkölän kuolemaan 1974.
Oulun teatterinaisten aktiivi, sittemmin kunniapuheenjohtaja Eila Rytkölä pulppusi aina hyviä ideoita. Eräs ikimuistettavimmista oli, kun hän organisoi teatterinaiset valmistamaan esityksen, josta tuli 1960-luvulla jymymenestys.
Varsinaisen uuden uran hän loi hieman myöhemmin samalla vuosikymmenellä löytäessään kuparin. Samalla hän sanoi löytäneensä äitinsä puoleisen Vilmin suvun pikisaarelaisten kupariseppien juuret. Niinpä seurapiirirouva yllätti kaikki ryhtymällä kupariemalin muotoilijaksi.
Alussa hän koristi laatoillaan huonekaluja. Ensimmäisestä näyttelystä, joka pidettiin huonekaluliikkeessä, Oulun keskustassa sijainneessa Askossa, tuli suuri yleisömenestys. Sittemmin Rytkölän kupariemalien tunnusmerkiksi kehittyi Oulujoen hyppäävä lohi. Näitä jalokaloja levittäytyi ympäri maailmaa sekä julkisiin että yksityisiin tiloihin.
Kun ikinuori leidi juhli 90-vuotispäiviään huimaavan korkeakorkoisissa kengissään ja valkeassa naalikoristeisessa jakkupuvussaan ystäviensä keskuudessa 2007, hän osoitti lahjat Tahkokankaan asukkaille.
Yli yhdeksänkymppinen Eila Rytkölä, äiti, isoäiti ja isoisoäiti, oli vain vähän aikaa sitten lierihattuineen ja harkittuine asukokonaisuuksineen Stockmannin Vintin tyylikkäin iltapäiväasiakas.
Valoisan Eila Rytkölän luottavainen tunnuslause vuosikymmenten ajan oli, että jos Taivaan Isä sulkee oven, hän kyllä avaa ikkunan.
Kaisu Mikkola
Artikkelin lähde Kaleva