Artikkelin lähde Kaleva
Timo Myllykoski Kaleva
Raahe Raahen kirkon uudet urut herättävät kiinnostusta urkutaiteilijoiden ja muiden urkumusiikista kiinnostuneiden keskuudessa. Viime sunnuntaina käyttöön otettua soitinta ehtivät ensimmäisinä ihastelemaan Sibelius-Akatemian urkumusiikin professori Olli Porthan, urkutaiteilija Kari Jussila ja urkuri Olli Pyylampi.
"Ainutlaatuiset urut, jotka eivät vain pidä ääntä, vaan soivat sanan varsinaisessa merkityksessä. Sointi on elävä ja täyttää hyvin koko tilan", sanoo Sibelius-Akatemiassa saksalaisen urkumusiikin esityskäytännöistä taiteellista tohtoritutkintoa tekevä Pyylampi.
Olli Porthanin mukaan urkujen kaikilla äänikerroilla on luonne ja ydin.
"Heti ensimmäisellä soittokerralla tuli olo, että kaikki asiat ovat paikallaan. Soinnilliset balanssit toimivat ja kosketustuntuma on hyvä. Häkellyttävän hienolta tuntui soittaa", hän sanoo.
Kanttori Jouni Pietiläinen kertoo urkuihin olevan tulossa tutustumaan lisääkin asiantuntijoita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Kesäkuussa Raahessa järjestetään myös kansainvälinen urkumusiikkiseminaari.
Esikuvana Raahen kirkon uruilla on Friedrich Ladegastin vuonna 1868 Saksaan Polditzin kirkkoon rakentama soitin. Polditzin kirkon urkuihinkin tutustunut Olli Pyylampi korostaa, että Raahen urkujen kohdalla ei pidä puhua Polditzin urkujen kopiosta, vaan niiden tyyliä noudattavasta ainutlaatuisesta ja uniikista soittimesta.
"Kun Raahen urkuja kuuntelee, niin hyvin tunnistaa, missä se esikuva on. Sointimaailma on tunnistettava."
Soittimen laadusta kertoo Pyylammen mukaan myös se, että vaikka urut on rakennettu tiettyä tyyliä mukaillen, voi niitä käyttää hyvin monenlaisen musiikin soittamiseen.
"Suomessa ei ole toista näin pitkälle tietyn tyylin mukaan vietyä soitinta. Silti kyseessä on uusi soitin, jolle soittajat etsivät kulloisenkin käyttötarkoituksen", professori Olli Porthan toteaa.
Raahen seurakunnan tilaamat urut ovat työllistäneet urkurakentaja Martti Porthanin yritystä kaikkiaan kahden ja puolen vuoden ajan. Urkujen asennus kirkkoon alkoi viime vuonna kesäkuun puolivälissä.
"Nyt on viittä vaille valmista. Vielä tehdään joitain virityksiä ja säätöjä", Porthan kertoo.
Kesällä alkanut ja talven yli kevääseen kestänyt urkujen asennus osui Porthanin mielestä hyvään ajankohtaan.
"Asennus kesti vuoden kosteimmasta ajasta kuivimpaan, eli puuosat ovat jo käyneet läpi käytännössä kaikki ilmasto-olosuhteet. Ilmankosteus kirkossa on vaihdellut asennuksen aikana 79 prosentista 23 prosenttiin."
Lämpökäsitellystä männystä rakennettu urkukaappi on ootrattu tammen väriseksi. Ootraustyön on tehnyt Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistosta Raahesta valmistunut Saara Nikkilä kempeleläisestä Restaurointipuusepät Nuutti Ay:stä.
"Ulkoasu on todella onnistunut. Aivan uskomattoman hienoa jälkeä", Martti Porthan kiittelee.
Runko- ja kaappirakenteisiin käytetyn puun lämpökäsittely parantaa Porthanin mukaan urkujen sointia.
"Lämpökäsittely tavallaan vanhentaa puuta, minkä ansiosta se soi paremmin."
Alun alkaen Raahen seurakunnan ajatuksena oli kirkon peruskorjauksen yhteydessä peruskorjata vanhat urut. Kanttori Jouni Pietiläisen mukaan lopulta päädyttiin kuitenkin tilaamaan kokonaan uudet urut, koska vanhojen urkujen peruskorjauksen onnistumisesta ei ollut takuita.
"Peruskorjauskin olisi maksanut satoja tuhansia euroja, mutta ei olisi tiedetty mitä sillä saadaan. Entiset urut olivat niin huonossa kunnossa, että 39 äänikerrasta pystyi pahimmillaan käyttämään vain yhtätoista äänikertaa."
Martti Porthanin mukaan uusien urkujen käyttöikä on pitkä, jopa satoja vuosia.
"Ei olisi vähäinenkään ihme, jos sadan vuoden kuluttua soitetaan vielä samalla koneistolla. Urkujen elinikä voi olla ihan hyvin 300 vuottakin. Tämä on reteää puhetta, mutta totta."
Artikkelin lähde Kaleva