Artikkelin lähde Kaleva
Pekka Rahko Kaleva
Oulu Piimäperän rannassa käy kylmä tuuli. Aurinko lämmittää kuitenkin jo vähän, ja viimasta huolimatta merenjäälle onkin uskaltautunut hiihtäjiä, koiran-ulkoiluttajia ja pilkkijöitä.
Vielä jäällä ei ole väkeä mustanaan, mutta jäljistä päätellen kulkijoita on ollut kymmeniä, jos ei satoja.
Tiiliruukinkujan päässä sijaitsevasta satamasta lähtee latu luoteeseen kohti Kellon Kiviniemeä. Monikohan sitä pitkin hiihtävä tietää vierailevansa Natura-alueella?
Uuden Oulun syntymisen myötä kaupunki sai monia uusia luonnonsuojelualueita. Haukiputaan puolelta Ouluksi muuttui Piimäperän rannan ja Herukkaojan ja Kalimenojan suistoalueet.
Niillä voi havaita, kuinka merenrantaniityt muuttuvat vaiheittain pajukoiksi ja sitten leppien hallitsemiksi lehtomaisiksi rantametsiksi.
Maankohoamisen aikaansaama kasvillisuustyyppien kehityssarja päättyy kuusimetsään.
Jääkausi painoi muinoin Suomen maankuorta ja tämän lommon oikeneminen jatkuu vielä nykyään.
Maankohoaminen Perämerellä on noin yhdeksän millimetriä vuodessa. Kun seutu on tasaista, kohoamisen vaikutuksen huomaa jo ihmisiässä hyvin.
Kasvillisuustyyppejä tarkastelemalla voi nähdä hetkessä sadan vuoden aikana tapahtuvan kehityksen.
Vanhan Oulun alueella ei tällaisia edustavia ja luonnontilaisia merenrannikon sukkessiosarjoja juuri ole ollut, kertoo ympäristönsuojelutarkastaja Matti Tynjälä Oulun seudun ympäristötoimesta.
"Letonniemessä näitä on ja vähän Kempeleenlahdella", Tynjälä listaa.
Haukiputaalla vastaavia rantametsiä löytyy myös Häyrysenniemestä ja Halosenniemestä, nekin nyt siis oululaisia Natura-alueita.
Kaiken kaikkiaan oululaisten Natura-alueiden määrä noin nelinkertaistui kuntaliitoksessa.
Pinta-ala kasvoi vielä moninkertaisemmin, kun uuteen Ouluun saatiin esimerkiksi pitkä pätkä Kiiminkijokea ja iso ala Liminganlahtea.
Piimäperän rannoilla esiintyy lukuisia kasvilajeja. Järviruokoa kasvaa laikuittain ja harmaaleppätiheiköt ovat paikoin lähes läpipääsemättömän oloisia.
Kesällä näiltä sijoilta voisi havaita kurjenjalkaa, rantanätkelmää ja -mataraa, rentukkaa, suoputkea ja monia muita.
Myös linnusto on arvokas. Pesimälinnuston lisäksi alueella voi tarkkailla keväisin Jäämerelle muuttavia arktisia vesilintuja: alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä ja monia muita.
Kalimenojansuun niityillä on joskus laulanut jopa kultasirkku, paremmin Liminganlahdelta tuttu itäinen harvinaisuus.
Sen Suomen kanta kuitenkin romahti, eikä koko maassa ole enää vuosiin tavattu ainoatakaan kultasirkkua.
Keväthankien aikaan kasvi- ja lintumaailma on tietysti niukempi, mutta rantametsissä voi hiihdellä etsimässä kääpiä. Niitä näkyy talvellakin.
Ja maaliskuun retkillä välttyy Piimäperän rantojen ilmatilaa kesällä täyttäviltä tuhansilta hyttysiltä.
Artikkelin lähde Kaleva