Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu "Tää on sellainen laji, että mokailu on sallittua, jopa suotavaa", naurahtaa Tanja Seppälä, 26.
Oulussa alkaa tänään perjantaina historiamme ensimmäinen improvisaatioteatterifestivaali. Tapahtumien pääpaikkana on kulttuuritalo Valve, mutta ainutkertaisia hetkiä on luvassa myös esimerkiksi ravintola Rauhalassa.
"Tapahtuman tarkoitus on yksinkertaisesti tuoda lajia tunnetuksi oululaisille. Impro-skene on Oulussa aika pieni", sanoo Seppälä.
"Improvisaation sisään mahtuu kuitenkin paljon: kehollisuutta, musiikkia, pantomiimia", luettelee Teemu Meriläinen, 29.
"Jos minä saisin suositella jotain ihmiselle, joka ei ole koskaan nähnyt improvisaatioteatteria, niin kannattaisi tulla seuraamaan impro-rockia tai impro-klubia Rauhalaan. Siellä näkee jotain hauskaa", sanoo Antti Toijonen.
Improvisaatio on tunnetusti hyvin yleisölähtöistä.
"Ihmisten kanssa käyty vuoropuhelu on erittäin tärkeää. Esimerkiksi esitysten alussa pyydämme ihmisiltä aiheita, hahmoja, tilanteita, ideoita ja teemoja itse näytelmiin", Seppälä jatkaa.
"Mutta missään nimessä emme raahaa ketään väkisin näyttämölle! Sitä ei tarvitse kenenkään pelätä", Toijonen lisää.
Oulun ensimmäisten improvisaatiofestivaalien takana ovat teatteriosuuskunta Kulttuuritakomo ja etenkin improvisaatioteatteri Uniikki Unikorni.
Viimeksi mainittu on perustettu noin kahdeksan vuotta sitten ja toiminta on ollut viimeisten vuosien aikana erittäin aktiivista. Yhdistys on vetänyt muun muassa lauantaisin satutunteja lapsille Oulun kaupunginkirjastolla.
Ydinporukkaan ja festaritiimiin kuuluu noin 7-9 aktiivijäsentä.
"Uniikki Unikorni tulee Aku Ankasta. Siinä oli ilmaisu ’R. Ankan uniikki unikorni olikin vain korni koni’. Ylioppilasteatterissa teimme aikoinaan esityssarjan, johon sitten Aku Ankka -fanina kehitin tuon nimen. Se jäi tälle yhdistykselle, koska se oli niin hauska", naurahtaa Teemu Meriläinen.
"Suurin osa meistä onkin opiskelijoita tai vastavalmistuneita. Jos olisimme vakituisessa päivätöissä, olisi tämän festarin järjestäminen ollut paljon hankalampaa", kertoo Seppälä.
Festivaalista kasvoi heti ensimmäisellä kerralla kolmipäiväinen. Järjestäjillä on toiveikkaat odotukset tämän viikonlopun onnistumisesta.
"Nähtäväksi jää, tuleeko tästä perinne. Toivomme tietysti, että yleisö löytää tapahtuman", sanoo Meriläinen.
Improvisaatioesitysten lisäksi festivaaleilla järjestetään myös työpajoja, joihin voivat osallistua sekä vasta-alkajat että pitempään harrastaneet. Osa työpajoista ja esityksistä ovat uuden Oulun juhlavuoden ohjelmistoa ja maksuttomia.
"Impro sopii kaikille. Ei ole edes este, jos olet ujo, siitäkin oppii ajanmittaan pois", Meriläinen toteaa.
"Ainoastaan se voi olla este, jos sinulla on niin suuri ego, että haluat olla yksin esillä", Toijonen tarkentaa.
"Ujo pärjää improssa paremmin kuin suuri tähti!"
Improvisaatioesityksen onnistuminen on kiinni yhteistyöstä ja toisen kuuntelusta. Suurelle yleisölle improvisaatio on tullut tutuksi muun muassa Vedetään hatusta -viihdeohjelmasta.
"Pitää osata kuunnella, hyväksyä ja reagoida", Toijonen muotoilee.
"Impro eroaa muusta teatterin tekemisestä siten, että kaikki kohtaukset syntyvät ’tyhjästä’, ilman tarkempaa käsikirjoitusta. Esitys on paljon kiinni näyttelijöistä. Jos joukossamme on vasta-alkaja, voimme suunnata esitystä niin, ettei vasta-alkajalla ole niin paljon vastuuta juonen edistymisestä", sanoo Seppälä.
"Tärkeinä on rento antautuminen, jota pystyy opettelemaan ja harjoittelemaan. Etenkin meille aikuisille kertyy elämän varrella turhaa jäykkyyttä, jota improvisaation avulla pystyy hälventämään", jatkaa Meriläinen.
"Pitää uskaltaa olla yhdessä vähän outoja", Seppälä naurahtaa.
Olennaista on myös luottamus, jonka perustaa voi myös koetella ja venytellä.
"Aina voi tehdä pientä jäynää toiselle. Voin esimerkiksi määritellä miesnäyttelijän mummoksi, ja hänen on sitten jatkettava sillä", kertoo Tanja Seppälä.
"Koukuttavaa tässä on, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi", miettii Meriläinen.
"Toisaalta on aivan kamalaa, jos yleisö ei reagoi mitenkään. Esityksen jälkeen tulee väkisinkin hyvälle tuulelle ja stressi unohtuu, jos kaikki on mennyt hyvin", lisää Seppälä.
Hän itse on vasta valmistunut äidinkielen opettajaksi ja myötää, että improvisaatioharrastuksesta on suoraan hyötyä töiden tekemiseen.
"Oppilaiden esiintymis- ja itsevarmuus kasvaa, eikä mokien tekeminen ja kasvojen menettäminen tunnu pahalta. Se tekee hyvää kelle tahansa!"
Artikkelin lähde Kaleva