Artikkelin lähde Kaleva
Eero Väinö Kokko. Opetusneuvos Eero Kokko kuoli Oulussa 14. helmikuuta. Hän oli syntynyt Helsingissä 3. syyskuuta 1928.
Viidennen polven oululaisen Eero Kokon elämä oli moniulotteinen.
Käytyään kolme vuotta kansakoulua Iin Kauppilassa hän aloitti oppikoulunsa Oulun lyseossa 1938, kirjoitti ylioppilaaksi 1947 Turussa ja valmistui voimistelunopettajaksi 1951 Helsingin yliopistossa.
Eero Kokko toimi jo opiskeluaikanaan uimaliiton eri tehtävissä ja valmistuttuaan valmensi muun muassa 5-ottelun Suomen olympiaedustajia uinnissa. Uintia hän piti omana lajinaan ja harrasti sitä elämänsä loppuun asti.
Avioiduttuaan Kemijärvellä 1952 hammaslääkäri Helena Melamiehen kanssa, he asettuivat Muhokselle, Eero Yhteiskoulun voimistelunopettajaksi.
Kaksospojat Mauri ja Seppo syntyivät 1954, Pentti 1955 ja Tellervo 1958. Lapsenlapsia tuli ajan myötä seitsemän, ja tieto sekä valokuvat viidennestä lapsenlapsenlapsesta tammikuun lopulla ehtivät vielä tuomaan iloa viimeisiin viikkoihin.
Muhoksella Kokko innostui pesäpallosta, toimi sittemmin pesäpalloerotuomarina ja pesäpalloliiton puheenjohtajana 1971-73.
Kuuden vuoden voimistelunopettaja-ajan jälkeen hänet kutsuttiin Oulujoki Oy:n sosiaalipäälliköksi 1958.
Muhoksen Lions-klubin perustamisesta alkoi hänen pitkä Lions-järjestön jäsenyytensä, joka johti piirikuvernöörin toimeen ja Suomen Lions-liiton puheenjohtajuuteen sekä Lionsien pohjoismaisen yhteistyön sihteerin toimeen ensimmäisenä suomalaisena.
1969 hänet kutsuttiin Imatran Voima Oy:n henkilöstöjohtajaksi Helsinkiin.
1973 hän palasi Ouluun perustamaan ja johtamaan Pohjois-Suomen Teollisuusopisto Pohtoa, josta hän jäi eläkkeelle 1988. Samana vuonna hänelle myönnettiin opetusneuvoksen arvo.
Niin aikanaan Muhoksella kuin myös Oulussa Kokko toimi jonkun vuoden myös kunnallispolitiikassa, jota ei kuitenkaan tuntenut omaksi tavakseen vaikuttaa asioihin.
Mieskuorolaulua hän harrasti yli 50 vuotta, Pohjan Laulussa ja Sotaveteraanikuorossa.
Pohjan Laulun puheenjohtaja hän oli vuodet 1963-68 ja sittemmin kuoron kunniapuheenjohtajana.
Hän oli Oulun seudun sotilaspoikien perinnekillan perustajajäseniä 1992 ja kunniajäsen vuodesta 2003 samoin perustaja JP27-perinneliiton Oulun osastossa, edelleen Sotainvalidien Veljesliiton Oulun osaston jäsen ja puheenjohtaja 2004-2006.
Kokko oli ahkera kirjoittaja ja riimittelijä.
Ystäväpiiri sai vuosittain joulutervehdyksenä pitkän runokirjeen vuoden tapahtumista. Myös tilausrunoja, historiikkeja ja laulujen sanoja syntyi, ja aikoinaan Sydännaisten iltamiin kokonaisia laulunäytelmiä.
Hänen innostuksensa riitti myös moniin harrastuksiin ja ystäväseuroihin.
Vaikka elinpiiri ja sosiaalinen elämä kutistuivat loppuaikoina kuulon heikentymisen ja liikkumisen vaikeutumisen myötä, lämmin huumori säilyi viimeiseen asti.
Suuri on meidän eläkeikäisten joukko, joka jäi Mönsää kaipaamaan.
Seppo Valjus, Erkki Rauhala, Raimo Hollmén, Tellervo Kokko.
Artikkelin lähde Kaleva