Artikkelin lähde Kaleva
Oulun musiikkijuhlat. Susurro. Valvesalissa Oulussa 15.3. Seuraava esitys tänään 17.3. kello 16.
Pannaanko paperiin? Kyllä!
Oulu on tästä eteenpäin paperikuninkaallisten kaupunki, jota hallitsee veistokselliseen paperibarokkiin kääriytynyt mustavalkea kuningatar. Vai onko tämä juurivoimaa hehkuva tuulenpesä kenties sittenkin näyttämövaltakuntien käänteentekevä selluloosanoita?
Pukusuunnittelija Pirjo Valisen pitkäaikainen intohimo eli paperi kohoaa irti materiasta ja alkaa värehtiä elävänä äänenä ääniaalloilla. Susurro on aistit kokonaisvaltaisesti herkistävä kokemus.
Teos on taiteiden välinen luomissinfonia, joka kääntää kokonaan uuden lehden esittävän taiteen saralla. Tässä rakennetaan nyt jotain suurta, jotain sisukkaan suomalaista ja omintakeista pohjoista ilmaisurekisteriä, uutta paperitodellisuutta.
Kaikki turha on riisuttu pois, ollaan nöyriä ja annetaan paperin puhua.
Tanssija Pirjo Yli-Maunula soittelee liikkeillään pukua ja paperi puolestaan yllyttää tanssiin, joka soinnuttaa koko tilan.
Yhtäällä paperi korisee kuivasti ja säleilevä rätinä repii hellästi tärykalvoja. Toisaalla kuulet meren käyvän, jäiden lähtevän tai sateen yltyvän myrskyksi, jopa susien ulvovan nälkäänsä.
Säveltäjä Aake Otsalan kuuloherkkyys on antanut tärkeän osansa eheästi sekä livenä että tallennettuna soivan teoksen rakenteeseen.
Jukka Huitilan kädenjälki valosuunnittelussa lähestyy myös paperin ominaisuuksia. Kova valkoinen valo kahisee ja taittuu kuin paperi korostaen näyttämötilan keinotekoisuutta luonnonmateriaalin edessä. Onneksi kokonaisratkaisu antaa luonnon voittaa.
Petri Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva