Artikkelin lähde Kaleva
Pari kilometriä Lumijoen kirkonkylältä Siikajoen suuntaan kulkevalta tieltä erkanee kuja, jonka suulla seisoo taottu kyltti: Anteroinen. Tuuliviiriin on työstetty vuosiluku 1548. Se viittaa vuoteen, jolloin tila on ensimmäisen kerran mainittu aikakirjoissa, kertoo tilan nykyinen isäntä Veli Antero Kaakinen.
Vuoden 1834 isojakotoimituksessa Anteroisen tila merkittiin Lapinkylän taloksi numero yksi, eli alueen suurimmaksi. Maita oli useita satoja hehtaareja.
Sittemmin Anteroisen tilukset ovat hajonneet lukuisissa lohkomis- ja halkomistoimenpiteissä. Peltoja on jaettu perinnönjaossa. Sotien jälkeen, kun rintamamiehiä ja muuta talotonta väestöä asutettiin, Anteroisen maista erotettiin asutustiloja.
Nyt jäljellä on sadan hehtaarin tila, joka sisältyy Lapinkylällä vuonna 2008 vireille pantuun tilusjärjestelyyn. Tilusjärjestelyn päällimmäinen tavoite on parantaa tilusten sijoitusta, joka vuosien saatossa omistusten muuttuessa pirstaloituu. Samalla voidaan parantaa viljelysteitä ja ojitusta.
Syy, joka sai Kaakisen laittamaan nimensä tilusjärjestelyn hakijoiden listaan, on juuri maiden kuivatuksen parantaminen. Valtaojia on alueella perkattu viimeksi 1980-luvulla silloisen vesipiirin toimesta.
Kaakinen ei koe, että uusjaolla olisi mahdollista parantaa hänen tiluksiensa sijaintia juurikaan. Hän on siitä onnellisessa asemassa, että heti kotitilan ympärillä on 18 hehtaaria peltoja ja läheisen Sammakkokujan varrella toistakymmentä hehtaaria. Tiluksia on myös jakoalueen ulkopuolella.
Pieni pelkokin viljelijän takaraivossa on. Mitä, jos toimituksessa päädytään siihen, että kokonaisuuden kannalta olisi tarkoituksenmukaista antaa pois useassa sukupolvessa viljeltyjä, huolella hoidettuja maita?
Tilusjärjestely herättää usein närää juuri tästä syystä. Monet kokevat uhkana sen, miten erilaatuiset maat jyvitetään jaossa. Savikko tai kivikko voi olla ihan hyvää heinämaata, mutta viljanviljelyyn se ei sovellu.
"Jos alun perin on kymmenen kilometrin päässä kivetöntä, hyvää kasvumaata ja saat kahdeksan kilometrin päästä kiviraunion, niin eihän se hyvä juttu ole", Kaakinen toteaa.
Järjestelyn aloittamiseen liittyy myös monenlaisia pelkoja siitä, että joitakuita suosittaisiin tiluksia järjesteltäessä.
"Itse luotan siihen, että suorittava organisaatio ei aseta ketään etusijalle esimerkiksi tilan tuotantosuunnan tai sen mukaan, onko kyseessä päätoiminen tai osa-aikainen viljelijä", lääkärin työnsä ohessa tilaa pitävä Kaakinen toteaa.
Lumijoen kirkonkylältä Liminkaan päin lähes kunnanrajalla asuvat Jouni ja Salme Tornio jäisivät mieluiten koko uusjaon ulkopuolelle. Kotitila on jakoalueen ulkopuolella, yli viiden kilometrin päässä alueesta.
Pariskunnalla on jakoalueella kolme lohkoa, joilla viljellään perunaa.
Suurin pelko on se, että jaosta lankeaa laskua maksettavaksi, vaikka Torniot eivät usko, että millään uudelleenjärjestelyillä heidän maidensa käyttö voisi tehostua. Lähemmäs talouskeskusta maat eivät voi siirtyä, sillä kotitila sijaitsee kilometrien päässä jakoalueesta.
"On tämä aivan järjetöntä, kun maksua tästä tulee ja jään muutaman vuoden päästä eläkkeelle. Eläkkeestä sitten pitäisi niitä maksuja lyhentää. Tässä pitäisi olla ikäraja, kenen pitää lähteä mukaan", Salme Tornio vaatii.
Tilusjärjestely on tämän päivän uusjakoa. Maatalouden tuottavuutta pyritään parantamaan Maanmittauslaitoksen organisoimilla toimituksilla, joissa tiluksia järjestetään yhtenäisemmiksi ja lähemmäs tilojen talouskeskuksia.
Lapinkylän tilusjärjestely on nyt vaiheessa, jossa tarveselvityksellä on osoitettu sen laskennalliset hyödyt.
Selvityksessä on todettu, että peltolohkon keskikokoa voidaan kasvattaa 3,2 hehtaarista 7,6 hehtaariin. Lohkojen keskietäisyys tilan talouskeskuksesta saataisiin kutistettua 2,7 kilometristä 1,6 kilometriin.
Hankkeen hyödyiksi on alustavasti laskettu 4,5 miljoonaa euroa ja kustannuksiksi 2,4 miljoonaa euroa. Kustannussäästöksi on näin ollen saatu noin 2,1 miljoonaa.
Yksin salaojituksista on laskettu tulevan yli miljoonan hyödyt, kun maata vapautuu avo-ojista viljelykseen ja maan arvo nousee.
Kustannuksista reilut 900 000 jakautunee maanomistajien maksettavaksi, kullekin sen hyödyn suhteessa, mitä hän on järjestelystä saanut.
Itse tilusjärjestely käynnistyi 2011, ja maanomistajia haastatellaan parhaillaan heidän toiveistaan varsinaisen jakosuunnitelman laatimiseksi. 90 maanomistajasta 74 prosenttia kannattaa järjestelyä. Tämänhetkisen arvion mukaan vaihdetut alueet saataisiin viljelykseen kesällä 2016.
Jouni Tornio epäilee, että uusjaon kannatus ei kylällä ollut niin suurta kuin laskelmien perusteella näyttää. Kun Maanmittauslaitos esitteli lapinkyläläisille tarveselvityksen, Tornio lähti tilaisuudesta siinä uskossa, ettei tilusjärjestelyä käynnistetä.
"Sitten tulikin paperit, että kyllä se tulee. Silloin ilmoitin omasta ja emännän puolesta, että ei olla halukkaita mukaan. Mutta eihän siitä pois pääse, kun on sen ympyrän sisään piirretty."
Tilusjärjestelyä aletaan selvittää yhdenkin maanomistajan tai kunnan aloitteesta, mutta itse toimitus käynnistetään vasta, kun on todettu, että kannatus on riittävän suurta.
Maanmittausinsinööri Heikki Kössö Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimistosta valottaa, että kaikkia toivottuja maita ei ole järkevää jättää pois jakoalueesta, koska tilusjärjestelyyn liittyvät ojitus- ja tietyöt saattavat koskea niitä.
"Jos mietitään ihan oikeusturvankin näkökulmasta, on jokaiselle maanomistajalle voitava tiedottaa kaikista heitä koskevista asioista", Kössö perustelee.
Tornio ihmettelee myös sitä, että vaikka tavoitteena on yhtenäinen jakoalue, ensimmäisen luonnoksen jälkeen alueeseen on lisätty pääalueesta irrallisia kiinteistöjä sen länsipuolelle.
Kartoittaja Mikko Marjomaan mukaan näilläkin alueilla on tarkoitus.
Ristiinajokartta eli selvitys maatalousliikenteestä alueen teillä on paljastanut, että liikennettä näille alueille voitaisiin vähentää maita vaihtamalla.
"Tarveselvityksen aikana on ilmennyt, että yhdelle ja samalle peltoalueelle voi ajaa neljä isäntää peräkkäin tekemään töitä. Isännät ovat ilmoittaneet halukkuutensa siihen, että annetaan ne alueet yhdelle, jotta jokaisen ei tarvitse ajaa sinne erikseen", Marjomaa kertoo.
Kirkonkylällä asuva viljelijä Matti Pönni on yksi niistä isännistä, joilla on maata noilla erillisalueilla.
Pönnillä on Lapinkylässä seitsemän lohkoa, jotka ovat kaikki 5-10 kilometrin päässä kotitilalta. Kotitila sijaitsee keskellä kirkonkylää siten, että mitään mahdollisuutta liittää viljelysmaita talouskeskuksen yhteyteen ei ole.
Ainoa mahdollisuus olisi liittää hajallaan olevia maita suuremmaksi kokonaisuudeksi, yhä silti etäällä talouskeskuksesta. Pönni ei odota tältäkään vaihtoehdolta suuria. Hyötyjä enemmän hirvittävät toisilta jakoalueilta kuuluneet viestit siitä, että maat jaetaan niiden laatua katsomatta.
"Yhtä pelonsekaisin tuntein tähän lähden kuin muutkin. Muualta on kuulunut niin paljon pahaa, on jouduttu antamaan hyviä maita ja saatu huonoja tilalle", Pönni tiivistää.
Aivan kaikki eivät kuitenkaan odota pahinta. Mäkikyläntien varrella suuressa harmaassa hallissa, eräänlaisessa jättimäisessä perunakellarissa, maidensa antimia lajittelee kevättalven kiireissä Risto Lehtonen.
Perunanviljelyssä sarkojen tulisi olla mahdollisimman säännöllisen muotoisia. Kiilamaisilla tai mutkaisilla, pylväiden puhkomilla lohkoilla leveän istutuskoneen ja ruiskutuslaitteiston kanssa on työlästä liikkua.
Veljensä kanssa maatalousyhtymää pyörittävä Lehtonen uskoo, että tilusjärjestelyn yhteydessä peltolohkojen muotoa voidaan parantaa.
Lehtosta arveluttaa kuitenkin se, ehtiikö tilusjärjestelystä olla suurtakaan hyötyä, kun eläkevuodet häämöttävät.
"Ensimmäisistä kokouksista tulee jo kohta viisi vuotta. Olen nyt 55, joten ei tässä enää monta vuotta ole. Tämä olisi pitänyt tehdä aiemmin, jotta todella hyötyisimme."
Yksi vaihtoehto Lehtosille on luopua maista kokonaan tilusjärjestelyn yhteydessä. Maiden myymiseen valtiolle tilusjärjestelyn yhteydessä liittyy huomattava veroporkkana: uusjakoalueella maata valtiolle myyvä maksaa myyntivoittoveron vain 20 prosentista kauppahintaa.
Tilusjärjestelyn toimitusmiehille myyntiin tulevat maat ovat tervetulleita pelinappuloita. Tilusjärjestelyn perimmäisenä tarkoituksena kun on lisätä maatalouden kannattavuutta, ja tilakokojen kasvattaminen tukee tätä tavoitetta.
Artikkelin lähde Kaleva