Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu Lasi on kiehtonut oululaista Anne Auvista aina. Jo kouluaikoina hänellä oli leikkipaikka puun juurella, jonne hän keräsi lasinpalasia. Kavereiden kanssa hän kisasi, kenellä on parhaimmat lasinpalat. Erityisen arvokasta oli värikäs lasi.
"Opettaja kertoikin äidilleni, että muuten koulu menee hyvin, mutta tyttö ei tahdo tunnille joutua, kun leikkii pihalla niin ahkerasti", Auvinen muistelee.
Lasin lumo hänelle syntyi jo tuolloin. Sama tunne löytyi uudelleen aikuisena, kun taiteesta kiinnostunut Auvinen 1990-luvun puolivälissä alkoi kaivata työterveyshoitajan työlleen vastapainoa.
"Menin Marjatta Lipposen lasikurssille ja tajusin, että lasi on minun juttuni. Työskentelin sairaanhoitajana teho-osastolla 13 vuotta. Siinä työssä tarvittiin paljon kädentaitoja."
Lasityöt saivat kuitenkin vielä odottaa muutaman vuoden, sillä Auvisen lapset olivat pieniä eivätkä "lasinsirut kotona
houkutelleet". Toinen hidaste oli kodin remontti.
Nykyisin Auvisella on työskentelytila Iinatissa Riitta Runolinnan perustamassa lasipajassa, jossa hän työstää lasitöitään lyijykisko-, sulatus- ja tiffany-menetelmillä. Muutamia näyttelyitäkin hän on pitänyt. Viimeisin niistä avattiin viikko sitten Auvisen lapsuusmaisemissa Rokualla.
"Lasi materiaalina on haastava ja ihana. Lasien värimaailma on uskomaton: eri vuorokauden- ja vuodenaikoina sen väri vaihtelee. Lasin työstämisessä menetelmiä on useita ja niiden yhdistäminen on mielenkiintoista."
Auvisen mukaan lasi käyttäytyy usein yllätyksellisesti, eikä aina voi tietää, mitä uunista tulee. Erityisesti hän ihailee suupuhallettuja, aitoantiikkisia laseja, joita hän on nähnyt Runolinnan lasipajalla .
"Niiden lasien äärellä tuntuu, että henki salpaantuu. Ne ovat niin ihania."
Lasitaiteen tekeminen on Auvisen mielestä erittäin terapeuttista.
"Kulloisetkin tunnetilat välittyvät töihini. Lasin kanssa työskennellessä on pakko keskittyä. Tietysti toivon, että lasityöni tuottavat iloa myös muille."
Tällä hetkellä Anne Auvinen haluaa säilyttää taiteen vain harrastuksena.
"Teen mielenkiintoista työtä terveydenhuollossa. Taide on hyvä vastapaino työlleni ja hyvä niin. Koskaanhan ei varmasti tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan."
Auvinen tekee taideteoksia myös teräksestä.
"En hitsaa, mutta hiekkapuhallan ja muotoilen teräksen itse. Teräksestä olen tehnyt muutamia palkintoja. Näyttelyssäni Rokualla on myös teräksestä tehtyjä puita, joissa on joko lasi- tai teräslehtiä."
Töiden aihepiiri löytyy luonnosta, lapsuuden kokemuksista tai vaikkapa tarinoista.
"Olen visuaalinen ihminen, ja esimerkiksi runot näen kuvina. Ensimmäisen näyttelyni työt perustuivat työkaverini lääkäri Markku Pirisen runoihin."
Auvisen mukaan parhaat ideat syntyvät usein aamulla. Hän piirtää ne ylös ja ideoi myöhemmin eteenpäin.
"Kun saan uusia ideoita enkä aina tiedä, miten tai millä menetelmällä ne toteuttaisin, lasipajan Riitta kannustaa aina yrittämään. Koskaan ei saa luovuttaa, vaikka ei ensimmäisellä kerralla onnistuisi."
Artikkelin lähde Kaleva