Artikkelin lähde Kaleva
Eero Pokela: Kutsu. Minerva 2012.
Kirjailija Eero Pokela on ilmiselvästi herkästi syttyvää ihmistyyppiä. Hän innostuu elämänkohtaloista ja taitaa kerronnalliset keinot siten, että tekstiä on helppoa lukea ja juonen juoksutuksen voi ajatella vaivattomasti silmiensä eteen.
Paikoin hän tosin sortuu yliyrittämiseen ja liikasanoihin, mutta taitava juonen kuljetus paikkaa tätä puutetta.
Kutsu kertoo vetävästi pohjalaismies Jussi Latvalasta, jonka elämä on melkoista vuoristorataa. Yrittäjänä hän nousee kunnian kukkuloille, kokonaisen yritysryppään johtajaksi. Mutta sieltä onkin enää yksi suunta: alaspäin.
Moni "ystävä" häviää ja vain uskollisimmat jäävät vierellä. Onneksi myös oma vaimo. Elämään tunnutaan näyttävän uusi suunta. Jussi Latvala seuraa kutsua.
Kirja kertoo baptistien piireistä ja karismaattisesta uskonnollisuudesta. Voimahahmot - jollaiseksi Latvala itsekin kasvaa - tuntuvat hallitsevan jopa kokonaisten perheiden ihmiskohtaloita.
Heikompipäistä hirvittääkin se suuri määräysvalta, jota baptistipastorit paikallisella tasolla ottavat itselleen. "Herran sanalla" perustellaan milloin mitäkin muutosta, joka on "pakko tehdä".
Edellisiin romaaneihinsa nähden Pokela on kehittynyt kirjoittajana. Aikaisemmin sekavana vyöryvät lauseet ovat uuden romaanin myötä selkiytyneet ja tulleet ymmärrettävämmiksi. Vieläkin jää varaa selkeyttää kerrontaa.
Lukiessa tulee väistämättä kysyneeksi, uskookohan Pokela itse samalla tavalla? Ainakin kirjan esipuheesta niin voisi päätellä. Kirja on siis uskonnollinen teos, tosin romaanin muotoon puettu. Lukijoiden on hyvä tietää etukäteen tämä viitekehys.
Lukijoiden ennakkoasenne vaikuttanee vääjäämättä siihen, mitä itse kukin kirjasta kostuu.
Pokela myöntää tarttuneensa aiheeseen vasta monen väistöyrityksen jälkeen. Hän ei kiistä omaa uskonnollisuuttaan, mutta yritti väistää uskonnolliseen aiheeseen tarttumista. Se jäi yritykseksi.
Pekka Tuomikoski
Artikkelin lähde Kaleva