Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Kampaaja Mari Saalasti palasi vastikään koulutusmatkalta Las Vegasista ja New Yorkista. Maailman metropoleissa hän katsasti uusinta hiusmuotia, jossa on tänä keväänä kesänä tuulahdus uusvanhaa. Kihara palaa takaisin. Ei vanhan ajan peruspermanenttina, vaan pehmeinä kiharoina, hiusten rakennekäsittelynä. Myös voimakkaat värjäykset jatkavat suosiotaan.
Saalasti on monelle oululaiselle tuttu. Hän on työskennellyt Salon Virholla jo kaksikymmentäviisi vuotta. Osa vakioasiakkaista on tuttuja uran alkuvaiheista saakka.
"Kampaus on helpompi suunnitella, kun tuntee asiakkaan taustat ja arjen, jossa kampauksen kanssa pitää pärjätä."
Kysyttäessä miten ala on vuosien aikana muuttunut, Saalastilla on heti vastaus: asiakaslähtöisyys. Jokaiseen päähän ei enää isketä automaattisesti permanenttia sävytyksellä kuorrutettuna.
"Asiakkaan toiveita kuunnellaan ja kampaus suunnitellaan yhdessä. Vaikka tietty muotivirtaus vallitsee, sitä sovelletaan yksilökohtaisesti."
Työnsä palkitsevimpana piirteenä Saalasti pitää tyytyväistä asiakasta.
Tuntuu hyvältä, kun asiakaspalautteen saa välittömästi ja työn tuloksen näkee heti. "Minusta ei olisi pitkäkestoisten työprojektien tekijäksi", hän sanoo.
Helsinkiläissyntyinen Saalasti muutti Oulun seudulle perheensä mukana ala-asteikäisenä. Jo silloin tyttö tiesi olevansa tekijä, ei lukija. Kädet kaipasivat puuhastelua.
Istuttuaan pari vuotta kärsivällisesti lukiossa, Saalastin äiti huomasi lehdessä, että Virholle haettiin kampaajaoppilasta, johon tytär tarttui kiinni.
"Sillä tiellä olen. Alussa lakaisin lattioita ja viikkasin latvalappuja. Pala palalta sain lisää vastuuta", Saalasti kertoo.
Tullessaan taloon Virholla oli meneillään sukupolvenvaihdos. Nyt jo edesmennyt Kirsti Virho siirtyi pitämään kampaamoa Höyhtyälle ja tytär Liisa Virho otti vetovastuun keskustassa.
Yritys on kouluttanut Saalastin yksityisesti. Millaisia muistoja Saalastilla on opettajastaan Kirsti Virhosta?
"Hän oli hirveän tiukka. Käsien liike piti tehdä juuri siten kuin hän katsoi oikeaksi. Muistan kuinka rullasin permanenttirullia yhä uudelleen ja uudelleen ennen kuin kelpasi. Kirsti oli hyvin auktoriteettinen henkilö. Häntä kunnioitettiin ja arvostettiin."
Kun Saalasti kehittyi, Kirsti Virho osasi antaa myös runsain mitoin kiitosta. Arvostuksesta tuli molemminpuolista.
Muotia haetaan Virholle myös Amsterdamista ja Berliinistä sekä Pariisista, jossa Haute Coiffure Française julkaisee kaksi kertaa vuodessa tulevan kauden hiusmuodin.
"Merkittävin anti, minkä kansainvälisiltä areenoilta saa, on itseluottamus siitä, että kyllä mekin täällä osaamme. Emme ole perässä kulkijoita, vaan tiukasti ajan virrassa kiinni. Matkojen jälkeen tuntuu mahtavalta, kun saa vietyä uudet ideat asiakkaalle asti."
Suurissa näytöksissä saadaan ihailla suuria, korkeita ja mielikuvituksellisia hiusrakennelmia. Erikoisimpana työnään Saalasti muistaa kilpailukampauksen, jossa kierrettiin ilmastointiputkea tukan sekaan.
Kauneimpana kampauksenaan hän pitää Helsingissä näytöstä varten tehtyä suurta kampausta, jonka kruunasivat huovutetut poronsarvet. Arktisen kylmässä tilassa järjestetyssä näytöksessä malleilla oli yllään nahka- ja turkisasut. "Se oli upea kokemus."
Muistuuko mieleen jokin hauska kommellus alkuajoilta?
"Kampaaja ei saa koskaan avata pinniä suullaan. Olin lavalla yleisön edessä näytöstilanteessa. Huomaamattani avasin nutturaa tehdessäni pinnin suullani. Kukaan tuskin olisi rekisteröinyt asiaa, paitsi eturivissä istunut Kirsti Virho. Hän hihkaisi suureen ääneen: ’Mari, pinni pois suusta.’ Silloin nolotti."
Artikkelin lähde Kaleva