Artikkelin lähde Kaleva
Henrik Ahola
Jarmo Kontiainen kuvat
Kaleva
Liminka Tapettien, pinkopahvien ja muiden takaa näkyy jo honkahirttä. Numeroituja. Karjalan mäntyä sadan vuoden takaa. Ollaan rautatien varressa Limingan kirkonkylän kupeessa, Leinosen talonakin tunnetussa rakennuksessa.
Perimätiedon mukaan hirsirakennus oli venäläisen kenraalin huvila Terijoen Kellomäessä Karjalan Kannaksella. Juuri sen enempää 285 neliöisen talon varhaishistoriasta ei tiedetä, kertoo Tiina Sipilä, yksi talon uusista omistajista.
"Rakennus on ehkä 1910-luvulta", hän arvioi.
Terijoen kuulut pitsihuvilat edustivat vanhempaa, 1800-luvun tyyliä.
Limingan Osuuskassa hankki rakennuksen toimitalokseen 1927. Hirret tuotiin junalla Liminkaan. Viimeisimpänä talossa toimi vuosikymmenien ajan Leinosen parturi-kampaamo.
Nyt ajan hampaan syömällä talolla on edessään uusi elämä kahden perheen kotina, mittavan kunnostusurakan jälkeen.
Ari Anttila on tiennyt terijokelaistalon jo pikkupojasta. Myynti-ilmoituksen huomattuaan Sipilä ja hänen puolisonsa Albrik Meier päättivät tutkia taloa tarkemmin. Kaupat tehtiin alkuvuodesta.
Korjausurakan aikataulu on liukuva. Kevään ajan puretaan. Kesällä ja syksyllä talon runko laitetaan kuntoon ja lämmitys päälle ennen talvea.
Esimerkiksi perustusta joudutaan uusimaan ja alimpia hirsiä vaihtamaan eli kengittämään, Meier kertoo.
Vanhimmissa kuvissa talo seisoo Limingassa vielä ilman lautaverhoilua. Sisäpihan puolella olleesta mutterikuistista ei ole säilynyt valokuvia. Kuisti ja sen päällä ollut parveke on tarkoitus rakentaa uudestaan.
Alakerran pankkisalin lattiassa näkyy vielä kaarevan pankkitiskin jälki. Tiski itse on nyt piharakennuksen suojissa.
Osuuskassan jäljiltä talosta löytyy myös kassaholvi, jossa töröttää kaksi amerikkalaistyylistä parturintuolia.
"Valitettavasti emme ole keksineet kassaholville käyttöä. Kun se vielä vie useamman neliön lattiatilaa, niin se puretaan", Ari Anttila sanoo.
Kassaholvin ovi päätynee kuitenkin eräänlaiseksi sisustuselementiksi.
Purkutöiden jäljiltä näkyviin ovat päässeet alkuperäisen leveät ja korkeat oviaukot. Rakenteiden sisältä on löytynyt lehtiä 1960- ja 80-luvuilta.
Talon yläkerta on säilynyt lähempänä alkuperäisasua. Yläkerrassa on useita pieniä asuinhuoneita, kolmessa oikein hellakin. Alkujaan huoneet olivat pankin työntekijöiden asuttamia, sittemmin niissä oli vuokralaisia. Talon ikkunat ovat säilyneet aika lailla alkuperäisessä asussa.
"Pieni tuuletusikkuna puitteiden sisällä oli tyypillinen itärajan takana", Sipilä kertoo.
Anttila ja Sipilä ovat restaurointiartesaaneja, ja Sveitsistä Suomeen tullut restaurointikisälli Meier on tehnyt muun muassa hirsitöitä.
Nelikosta Elina Mäkinen on ravintola-alalla. Siksi kunnostusprojekti solahtaa ruokakarnevaali Ravintolapäivään.
"Meillä on täällä avoimet ovet aina Ravintolapäivinä, joita vietetään noin kolmen kuukauden välein", Anttila sanoo.
Tähän saakka kunnostamista on voinut seurata Facebookissa. Suunnitteilla on myös blogi.
Anttilan ja Sipilän vanhasta opinahjosta, Pikisaaresta, on tulossa harjoittelijoita. Siellä työstetään myös projektin nettisivut.
Pitemmällä tähtäimellä huonokuntoinen piharakennus puretaan ja tilalle nousevat työtilat restauroijille.
Artikkelin lähde Kaleva