Artikkelin lähde Kaleva
"Karhun tuloa ei huomaa, se ilmestyy metsän ja suon rajaan kuin maasta nousseena tai taivaasta laskeutuneena. Tuntuu ja näkyy kuin metsä liikkuisi." (Antti Tenetz, Kaltio)
Karhu on ollut pohjoisessa kansanperinteessä palvottu ja pyhä eläin. Suomessakin myyttisen metsän kuninkaan uskottiin olevan peräisin taivaasta, otavaisen olkapäiltä, josta eläin laskettiin maahan kultaisessa korissa. Siperiassa elää yhä suomensukuisia kansoja, jotka kunnioittavat karhun voimaa ja harjoittavat sen pyyntiin liittyviä rituaaleja.
Oululainen valokuva- ja videotaiteilija Antti Tenetz (s. 1975) kohtasi retkikuntineen Uralin Ob-joella karhun metsästäjän, vanhan tietäjän, joka tunsi karhuihin liittyvän perinnetiedon sekä taisi niiden herättämisen lauluilla.
Tenetz kuvailee tuoreessa kulttuurilehti Kaltiossa kohtausta, jossa mies sylkee kuppiin, käy selin vuoteelleen ja alkaa laulaa.
Kamera etsii rytmin ja kuvaaja liikehtii laulun mukana. Mytologisen seremoniallisuuden lisäksi hetkessä ollaan teatteri- ja performanssitaiteen juurilla.
Luontokuvauksen reuna-alueilla ansioitunut Tenetz kuvasi Siperiasta palattuaan karhua Kuhmon erämailla. Siellä hän keskittyi eläimeen, sen liikkeen ja energian haltuunottamiseen:
"Molemmissa tapauksissa piti päästä painietäisyydelle, nähdä pupillit ja juonteet kuonossa sekä kasvoissa. Tuntea hengitys ja saada vimma kortille."
Kultainen keinu on Siperian ja Kuhmon materiaalista syntynyt puhutteleva, karhun herätyslaulun mittainen videoteos. Muodoltaan triptyykkimäinen esitys on sommiteltu liikkuvaan kuvaan pyhästä pedosta, laulavasta vanhuksesta ja loimuavasta tähtitaivaasta. Läsnä on se kolminaisuus, johon koko karhumyytti pitkälti palautuu.
Tämänkaltainen etnografistaiteellinen dokumentointi vaatii tekijältään nöyryyttä ja heittäytymiskykyä. Videosta välittyvä lämpö ja intensiteetti kielii, että kuvaaja on saavuttanut kuvattavansa luottamuksen.
Tenetz on sekä tallentanut katoavaa kulttuuriperintöä että ripotellut sitä sitten keskelle urbaania, luontoyhteyden pitkälti kadottanutta nykykulttuuria. Tällaista me tarvitsemme lisää.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva