Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Valokuvaaja Inkeri Jäntti on oppinut varautumaan siihen, että kuvaussessioissa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
"Muut sanovat, että olen kauhea pessimisti, kun mietin, että jos tämä ei toimi, sitten teemme näin ja näin. Omasta mielestäni olen realisti, niin moni asia ihan oikeasti vain menee pieleen", Jäntti toteaa.
Erästä kuvausta varten Jäntti vuokrasi aggregaatin, jotta syrjäisellä kuvauspaikalla voitaisiin käyttää sähkökäyttöistä valaisukalustoa.
Kuvausryhmä sai kuin saikin raahattua 50 kg painaneen ja öljylle haisseen aggregaatin metsään, mutta kaiken sotkemisen ja ähertämisen jälkeen laitetta ei saatu toimimaan.
Kuvaussessiota ei kuitenkaan peruttu tai siirretty, vaan kuvat otettiin pelkkiin patterikäyttöisiin valoihin turvautuen. Jälkitöissä Photoshopillekin riitti käyttöä.
Jäntti muistelee aina halunneensa olla jonkin sortin taiteilija.
"Ihan ensiksi halusin olla balettitanssija ja trapetsitaiteilija. Teimme siskoni kanssa sirkusta pihalla. Meillä oli roolivaatteita, äidin vanhoja mekkoja. En ikinä halunnut olla mikään kaupan täti tai vastaava", hän selvittää.
Isosiskolla Ilonalla tanssiharrastus ja sirkustouhu menivät pitemmälle.
Nykyään hän heittää keikkaa sirkustaiteilijana eri puolilla maailmaa.
Inkeri taas kiinnostui enemmän piirtämisestä. Taidemaalaria tai -graafikkoa hänestä ei kuitenkaan tullut.
Valokuvauksesta hän innostui hieman yli parikymppisenä. Pelkkä lenkkeily tuntui tappavan tylsältä, niinpä hän keksi ottaa ulkoiluseuraksi isänsä digikameran.
Ihan alkuun Jäntti kuvasi autiotaloja ja luontoa, vähitellen myös kavereitaan. Jossain vaiheessa hän alkoi rakentaa kuviaan. Viemällä kuvattavat erityisiin miljöisiin ja pukemalla heidät kuvilla saattoi kertoa tarinoita.
Parhaillaan Jäntti viimeistelee naisten osaa populaarikulttuurin tuotoksissa käsittelevää lopputyötään Oulun seudun ammattikorkeakouluun.
"Naisille tarjotaan usein hyvin rajattuja sukupuolesta lähteviä rooleja. Kun hahmo on nainen, hän on äiti tai tyttöystävä", hän sanoo.
"Sarjakuvakäsikirjoittaja Gail Simone on tehnyt listaa siitä, kuinka paljon naishahmoja tapetaan, jotta miessankarin tarinaan saadaan lisää sisältöä."
"Vihreä Lyhty -sarjakuvassa arkkivihollinen tappoi Vihreän Lyhdyn tyttöystävän ja laittoi pään jääkaappiin sankarin löydettäväksi. Tragedia oli motivaatio kostoretkelle ja tarinan syventämiselle, mutta tyttöystävän kohtalo on jäädä vain juonikuvioksi."
Lopputyönsä valokuvissa Jäntti on luonut näille naisille omia tarinoita.
Eräässä kuvassa punamekkoinen nainen, jonka jaloissa ja käsissä on saumoja, seisoo metalliromun keskellä. Innoittajana on ollut tv-sarja Taisteluplaneetta Galactigan 2000-luvulla tehty versio.
"Tämä on ollut seksirobotti, joka on heitetty kaatopaikalle.
Populaarikulttuurissa naisella on viimeinen käyttöpäivä, tai nainen voidaan heittää pois sen jälkeen, kun hän ei enää kiinnosta. Naishahmot eivät aina tunnu oikeilta, samastuttavilta ihmisiltä."
Jäntti korostaa, että hän ei vihaa miehiä tai ajattele kaiken olevan miesten vikaa. Pikemminkin kyse on kulttuurin rakenteista.
"Mieskin kärsii stereotypioista. Ajatellaan esimerkiksi, että on naisten rooli on olla vanhempina, mutta totta kai miehetkin haluavat hoitaa lapsiaan. Joskus isyyslomalla olleen miehen ehkä ajateltiin olevan mamis."
Artikkelin lähde Kaleva